Sydämen kroonisen vajaatoiminnan diagnostiikka

Sydämen vajaatoiminnan oireet, kuten rasitushengenahdistus, väsymys ja alaraajaturvotukset, ovat epäspesifisiä ja yleisiä etenkin vanhemmassa väestössä. Sydämen vajaatoiminta on oireyhtymä, jonka diagnoosin asettaminen vaatii, että potilaalla esiintyy sekä oireita (levossa tai rasituksessa), vajaatoimintaan liittyviä löydöksiä, että sydänkuvantamisella todettu poikkeavuus sydämen rakenteessa tai toiminnassa (pdf tiedoston taulukko 1). Anamnestisilla tiedoilla sekä perustason diagnostisilla tutkimuksilla tulee löytää ne potilaat, jotka lähetetään sydämen kaikukuvaukseen. Diagnostiikassa käytetään apuna natriureettisten peptidien määritystä; niiden suurentuminen ei ole vajaatoiminnalle spesifinen löydös, mutta normaali BNP/NT-proBNP - etenkin yhdessä normaalin EKG:n kanssa - on melko hyvä sulkemaan pois vajaatoiminnan. Sydämen kaikukuvaus on vajaatoiminnan diagnostiikan kulmakivi. Sillä voidaan varmistaa tai poissulkea vajaatoiminta, määritellä sen mekanismi, saada tietoa vajaatoiminnan syystä sekä arvioida sydämensisäisiä paineolosuhteita ja lääkevasteita. Vajaatoiminnan etiologia tulisi myös aina pyrkiä selvittämään, sillä ennusteen parantamiseksi syysairauden optimaalinen hoito on avainasemassa