Psykososiaalisten työolojen yhteys eläkeaikomuksiin ja työssä jatkamiseen kunta-alan palkansaajilla

Väestön ikääntyminen johtaa Suomessa työikäisten määrän vähenemiseen ja eläkkeensaajien määrän kasvuun. Yhteiskuntapolitiikan yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on sen vuoksi otettu työurien pidentäminen ja eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen. Viimeaikaisissa eläkeuudistuksissa on tuettu tätä esimerkiksi nostamalla vanhuuseläkkeen ikärajoja ja kannustamalla eläkkeen lykkäämiseen. Kuntasektorilla väestön ikääntyminen näkyy palvelutarpeen kasvuna, työvoiman saatavuusongelmina ja työntekijöiden suurena eläkepoistumana, johon on varauduttu paremmin suuremmissa kunnissa ja kuntaorganisaatioissa. Vaikka eläkkeelle siirtyminen on kuntasektorilla myöhentynyt ja työssä jatkaminen lisääntynyt, kunta-alan työolojen muuttuminen henkisesti kuormittavammiksi asettaa haasteita työurien pidentämiselle tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää tietää, mitkä tekijät tukevat tai haittaavat työuran jatkamista eläkeikään ja sen yli. Tässä tutkielmassa selvitettiin psykososiaalisten työolojen yhteyttä eläkeaikeisiin ja työssä jatkamisaikeisiin 40–60-vuotiailla kunta-alan palkansaajilla. Lisäksi tarkasteltiin, muuttuvatko nämä yhteydet, kun vastaajan terveys, ammattiasema ja taustamuuttujat huomioidaan. Aineisto (n=3280) on osa Helsinki Health Study-tutkimuksen vuonna 2007 kerättyä kyselytutkimusta. Selitettävinä muuttujina olivat aikomus jäädä eläkkeelle ennen 63 ikävuotta tai omaa ammatillista eläkeikää, ja aikomus jatkaa työssä sen jälkeen. Psykososiaalisten työolojen mittarina käytettiin Karasekin JCQ-kyselyn työn vaatimuksia ja hallintaa. Muita selittäviä muuttujia olivat ikä, sukupuoli, neliportainen ammattiasema, fyysinen ja psyykkinen terveys, haittaava pitkäaikaissairaus, vastaajan oma eläkeikä ja puolison toiminta. Yhteyksiä analysoitiin ristiintaulukoiden ja multinominaalisen logistisen regression avulla. Malleissa verrattiin potentiaalisia työstä vetäytyjiä heihin, joilla ei ollut eläkeaikomuksia tai jotka aikoivat varmasti jatkaa työssä eläkeikänsä jälkeen. Vahvoja varhaiseläkeaikomuksia esiintyi aineistossa noin neljänneksellä naisista ja miehistä. Ristiintaulukoiden perusteella eläkeaikomukset ja työssä jatkamisen aikomus olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Työolot riippuivat ammatista siten, että ylemmissä ammattiasemissa koettiin enemmän vaatimuksia ja enemmän hallintaa. Ylemmissä ammattiasemissa oli parempi fyysinen terveys ja vähemmän pitkäaikaissairauksista kärsiviä, mutta psyykkinen terveys ei eronnut ammattiasemien välillä. Multinominaalisen logistisen regression malleissa eläkeaikeisiin ja työssä jatkamisaikeisiin olivat yhteydessä jotakuinkin samat tekijät. Kaikkien vakiointien jälkeen, heikot eläkeaikomukset olivat todennäköisempiä toiseksi vähiten hallintaa kokevilla (OR=1,30; 95% CI=1,03-1,64). Täysin vakioidussa mallissa vahvat eläkeaikomukset olivat todennäköisempiä kaikista eniten vaatimuksia (OR=1,56; 95% CI=1,18-2,06) ja vähiten hallintaa kokevilla (OR=1,65; 95% CI=1,24-2,20). Työolojen yhteydet eläkeaikomuksiin heikkenivät erityisesti terveyden vakioinnin myötä. Epävarma suhtautuminen työssä jatkamiseen oli kaikkien vakiointien jälkeen todennäköisempää toiseksi vähiten työn hallintaa kokevilla (OR=1,44; 95% CI=1,10-1,88). Torjuva suhtautuminen työssä jatkamiseen oli täysin vakioidussa mallissa todennäköisempää toiseksi vähiten (OR=1,78; 95% CI=1,31-2,42) ja vähiten työn hallintaa kokevilla (OR=2,01; 95% CI=1,45-2,79). Työolojen yhteydet työssä jatkamisaikomuksiin heikkenivät terveyden vakioinnin myötä, mutta ammattiaseman vakiointi voimisti vähäisen työn hallinnan yhteyttä torjuvaan suhtautumiseen työssä jatkamista kohtaan. Taustamuuttujista sukupuolten välillä ei ollut merkitsevää eroa. Vanhimmassa ikäryhmässä oli eniten varmoja työssä jatkajia. Heikompi fyysinen ja psyykkinen terveys sekä haittaavat pitkäaikaissairaudet olivat lähes poikkeuksetta yhteydessä lyhyempää työuraa koskeviin aikomuksiin. Matalampi ammattiasema oli merkitsevästi yhteydessä vain eläkeaikomuksiin. 63 ja alle 63 vuoden eläkeikä sekä puolison eläkkeellä olo ja työssäkäynti olivat yhteydessä aikeisiin tehdä lyhyempi työura. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Työurien pidentämiseksi erityisesti työn hallintaan tulisi panostaa lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä ja käyttää ja kehittää osaamistaan. Myös työn vaatimuksia, kuten liiallista työmäärää, kiirettä ja ristiriitaisia vaatimuksia, tulisi vähentää. Tulokset viittaavat myös siihen, että terveysongelmat, matalampi eläkeikä ja parisuhde voimistavat ajatuksia siirtyä aikaisemmin työstä eläkkeelle. Tutkielma rajoittui kunta-alaan ja yhteen poikkileikkauskyselyyn. Jatkossa olisi tärkeää tutkia eläkkeelle siirtymistä ja työssä jatkamista pitkittäistutkimuksilla, joissa analysoitaisiin samanaikaisesti erilaisia työhön, yksityiselämään, sosiodemografiseen taustaan ja taloudellisiin kannustimiin liittyviä tekijöitä