Own Country : History teaching and students with Iraqi background

Tämä maisterintutkielma tutkii irakilaislähtöisen diasporan toisen sukupolven hybridisiä kansallisia identiteettejä sekä sitä, mitä aineksia lukion historianopetus antaa niiden tueksi. Tarkastelin kansallisia identiteettejä sekä yksilöllisestä että kollektiivisesta näkökulmasta, ja tarkastelua määritteli läpi tutkielman hybridisyyden käsite. Hybridisyydellä tarkoitan identiteettien muuttuvuutta, moninaisuutta ja tilannesidonnaisuutta. Hybridisyyden rinnalla tutkielmassa kulki mukana intersektionaalisuuden käsite, joka kiinnittää huomiota paitsi identiteettien moninaisuuteen, myös niiden välisiin valtasuhteisiin. Tarkastelin historianopetusta tapana välittää kansallista identiteettiä rakentavia hegemonisia narratiiveja, jotka välittävät kansalliseen identiteettiin liitettäviä arvoja ja uskomuksia. Halusin tietää, miten aikaisemmassa tutkimuksessa eurooppakeskeiseksi ja toisaalta valkoiseen suomalaisuuteen keskittyväksi todettu historianopetus ja sen narratiivit voivat tukea irakilaislähtöisen diasporan toisen sukupolven moninaisia identiteettejä. Toteutin tutkielman aineiston keräämisen haastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kolme nuorta, joiden taustat edustavat Irakin etnistä moninaisuutta. Haastattelin osallistujat ensin kaksi kertaa yksilöhaastatteluissa, ja lopuksi toteutimme yhteisen ryhmä- ja palautekeskustelun. Haastattelut toteutettiin vuosina 2021–2022. Tutkielman metodologisena ohjenuorana toimi antirasismi, joka tarkoitti osallistujien osallistamista tutkimusprosessiin ja sen kulkuun, tutkielmaan liittyvien valtarakenteiden näkyväksi tekemistä sekä tutkijan oman position kriittistä tarkastelua. Analysoin haastatteluaineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että sekä hybridisyyden että intersektionaalisuuden käsitteitä voi soveltaa hyvin paitsi osallistujien kansallisiin identiteetteihin, myös historianopetuksen tuottamiin kansallisiin identiteetteihin. Osallistujat samaistuivat historianopetuksessa Suomen historian hegemoniseen narratiiviin riippumatta siitä, kokivatko he itsensä suomalaisiksi tai eivät. Osallistujien kansallisten identiteettien muut ulottuvuudet kuitenkin pääosin jäivät vaille rakennusaineksia historianopetuksen eurooppakeskeisyyden ja valkoiseen suomalaisuuteen keskittymisen takia. Paitsi yksilölle suoraan välittämänsä tiedon kautta, historianopetus vaikuttaa identiteetteihin myös muokkaamalla yhteiskunnan käsityksiä paitsi yleissivistyksestä, myös yksilölle mahdollisista identiteeteistä. Osallistujat kaipasivat opetukseen moninaisuutta ja moniperspektiivisyyttä, jota heillä oli jo jonkin verran omasta takaa oman taustansa ja lähipiirinsä ansiosta. Analyysin pohjalta hahmottelin lopuksi ajatusta historianopetuksesta, joka välittäisi hegemonisten narratiivien sijaan hybridisiä narratiiveja. Hybridiset narratiivit mahdollistaisivat kansallisten identiteettien muuttuvuuden ja moninaisuuden esille tuomisen, mutta samaan aikaan myös mahdollistaisivat paremmin historiallisen vertailun. Lisäksi identiteettien tukeminen historian opetuksessa vaatisi identiteeteistä puhumista oppitunneilla: erilaisten näkemysten jakamista ja oman kokemuksen näkyväksi tuomista.This Master’s thesis researches the hybrid national identities of the Iraqi-originated second generation as well as what kind of support the upper secondary education history teaching gives to them. I scrutinised national identities from the individual as well as collective perspectives, and throughout the study, the scrutiny was defined by the concept of hybridity. By hybridity, I mean the dynamicity, multiplicity, and situationality of identities. Along with hybridity, the study was accompanied by the concept of intersectionality, which pays attention not only to the multiplicity of the identities but also to the power relations between them. I scrutinised history teaching as a tool to transmit hegemonic narratives, which build the national identity as well as pass on the values and beliefs related to the national identity. I wanted to find out, how the history teaching and its narratives that had been stated as Eurocentric and concentrated on white Finnishness, could support the multiple identities of the Iraqi-originated second generation. I carried out the fieldwork with interviews. Three adolescents took part in the interviews, and their backgrounds represented the ethnic diversity of Iraq. First I interviewed the participants twice in individual interviews, and finally we carried out a common group and feedback discussion. The interviews were carried out in the years 2021–2022. Antiracism was the methodological guideline of the study, and in practice it meant the inclusion of the participants in the study process, making visible the power structures related to the study as well as the critical scrutiny of the researcher’s own position. I analysed the interview material using theory-guided content analysis. The study results showed that the concepts of hybridity and intersectionality are well applied not only to the national identities of the participants but also to the national identities produced by history teaching. The participants identified with the hegemonic narratives of Finnish history in history teaching regardless of whether they identified themselves as Finnish or not. Nevertheless, the other dimensions of the participants’ national identities were left without construction material due to the Eurocentric approach as well as focusing on the white Finnishness in the history teaching. Along with the information it transmits to the individual, history teaching affects identities by shaping the society’s idea of general knowledge as well as the possible identities of the individuals. When it comes to teaching, the participants missed multiplicity and multiperspectivity that they applied themselves to some extent due to their background and inner circles. Based on the analysis, I finally drafted ideas on history teaching that would transmit hybrid narratives instead of hegemonic narratives. Hybrid narratives would allow bringing forth the dynamicity and multiplicity of national identities, but at the same time, they would enable historical comparison better. In addition to that, supporting identities in history teaching would require discussing identities in the lessons: sharing different views and making own position visible