Ympäristön synteettisten orgaanisten vierasaineiden yhteys väestön liikalihavuuteen

Lihavuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Lihavuutta havaitaan lisääntyneissä määrin kehitysmaissa, pienillä lapsilla ja eläimillä. Lihavuutta on perinteisesti selitetty elintavoilla, mutta viime aikoina on herännyt epäilys, voisiko ympäristön vierasaineilla olla osuutta lihavuusepidemian kehittymisessä. Hormonihäiriköt ovat normaalia hormonitoimintaa häiritseviä vierasaineita. Rasvakudoksella on hormonaalisen elimen ominaisuuksia ja täten se voi olla altis hormonihäiriköiden vaikutuksille. Rasvakudokseen vaikuttavia hormonihäiriköitä kutsutaan obesogeeneiksi ja ne voivat häiritä normaalia aineenvaihduntaa ja edistää lihavuutta. Obesogeeneiksi on kuvattu monia kemikaaleja kuten organotinayhdisteet, ftalaatit ja pysyvät orgaaniset haitta-aineet (POP-yhdisteet). Lihavuuden ja ympäristön synteettisten vierasaineiden välisestä yhteydestä on positiivista tutkimusnäyttöä, mutta tutkimustulokset hieman vaihtelevat. Tutkimusnäyttöä ei ole vielä tarpeeksi, jotta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä vierasaineiden ja lihavuuden välisestä yhteydestä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen muodossa, millaista näyttöä ympäristön synteettisten orgaanisten vierasaineiden ja liikalihavuuden välisestä yhteydestä on olemassa ja mikä on tutkimuksen tämänhetkinen käsitys asiasta. Aihe rajataan niihin synteettisiin ympäristön vierasaineisiin, joista löytyy tutkimustietoa liikalihavuuteen liittyen. Muihin lihavuuteen vaikuttaviin tekijöihin ei tässä tutkielmassa syvennytä