Ohjelmistoalan kehitys Suomessa – kohti ketterää kehitystä

Ohjelmistoala on kehittynyt Suomessa nopeasti eteenpäin 2000-luvulla, ja alan liikevaihto on kasvanut hurjasti. Suomi on pärjännyt kansainvälisissä vertailuissa loistavasti teknologian käytössä, sähköisessä asioinnissa ja kyberturvallisuudessa. Ohjelmistoalan kasvulla on myös koko yleistä talouskasvua tukeva vaikutus, sillä uusien teknologioiden käyttöönotolla voidaan kasvattaa uudenlaisten palveluiden määrää. Ohjelmistoalan kasvun syitä ovat olleet kansainvälistyminen, teknologian nopea kehittyminen sekä muiden alojen ja julkishallinnon digitalisaatio. Julkisella hallinnolla onkin ollut Suomessa paljon projekteja tarjolla ohjelmistoalan osaajille. Julkishallinnon tavoitteena on ollut tehdä digitaalisista palveluista ensisijainen ja käytetyin tapa asioida julkishallinnon kanssa. Ohjelmistoalan kasvua Suomessa kuitenkin rajoittaa pula osaavasta työvoimasta, sillä ohjelmistoala kasvaa nopeammin kuin sinne valmistuu korkeakoulutettua työvoimaa. Lisäksi monet ohjelmistokehitysprojektit epäonnistuvat tai niiden prosessit toimivat huonosti, jolloin niistä syntyvät kustannukset kasvavat. Näitä prosesseja voidaan kuitenkin tehostaa esimerkiksi ketterien menetelmien avulla, jotka ovatkin jo Suomessa suosittu tapa toteuttaa ohjelmistokehitystä. Lisäksi painoarvoa on annettava myös riskienhallinnalle, sillä huono riskienhallinta on yksi yleisimmistä syistä projektien epäonnistumisille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ohjelmistoalan kehitystä Suomessa sekä esitellään alan kasvun syitä sekä tulevan kasvun haasteita. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan ohjelmistoprojektien menetelmiä ja projektien kohtaamia riskejä sekä pohditaan näiden merkitystä Suomen ohjelmistoalalle. Tutkimus on kirjallisuuskatsaus, joka sisältää case-tutkimuksen, jossa tarkastellaan suomalaisen ohjelmistoprojektin kehitystä ja sen matkalla kohtaamia haasteita. Tutkimuksen kohteena olleen Caleo-projektin keskeisimmät haasteet liittyivät resurssien priorisointiin, epäselviin rooleihin, vaatimusmäärittelyyn sekä sidosryhmien väliseen kommunikaatioon