Koronaviestinnän tutkimus Suomessa : Kirjallisuuskatsaus yliopistojen pro gradu -tutkielmista

Koronapandemia, maailmanlaajuiseksi levinnyt COVID-19-tauti, on aiheuttanut eri toimijoille uudenlaisia viestinnällisiä haasteita. Vaikka koronapandemia ja siihen liittyvä koronaviestintä ovat vielä suhteellisen uusia käsitteitä, on koronaviestinnästä ehditty tehdä jo jonkin verran akateemista tutkimusta. Tällä tutkielmalla halutaan löytää vastaus siihen, miten koronapandemiaan liittyvää viestintää on suomalaisella tutkimuskentällä tutkittu. Tätä tutkimusongelmaa lähdettiin ratkaisemaan kysymällä, millaisia tutkimusmenetelmiä on käytetty, minkälaisia aineistoja on hyödynnetty ja millaisiin teemakokonaisuuksiin tutkimusaiheet jakautuvat. Koronaviestinnän tutkimusta on suomalaisessa tutkimuskontekstissa julkaistu vielä vähän, joten siksi aiheen tutkimusmenetelmäksi valittiin nimenomaan kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsaus on hyvä valinta silloin, kun halutaan kartoittaa epäselviä alueita tai yksilöidä aiheita mistä on vielä vähän tai ei lainkaan tutkimusta. Tämä työ on tehty seuraten Arlene Finkin seitsemän kohdan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mallia, koska tutkimuksessa haluttiin käyttää selkeää ja toistettavissa olevaa menetelmää aikaisemmin tehdyn tutkimuksen kokoamiseksi. Aineistohaku toteutettiin suomalaiseen tietokanta FINNA:an, josta systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla aineistoksi löydettiin kuusi pro gradu -tasoista tutkielmaa, jotka käsittelivät koronaviestinnän tutkimusta. Aineistosta kartoitettiin tutkimuskysymysten teemoja. Tutkielman aineistosta nousee esiin viestinnän tutkimuksen monipuolisuus ja heterogeenisyys. Vaikka aiheiltaan pro gradu -tutkielmat käsittelivätkin koronaviestinnän tutkimusta, tutkimusmenetelmät poikkesivat näissä kuudessa työssä kaikki toisistaan. Aineistot olivat tähän katsaukseen valikoituneissa tutkielmissa hyvin mediapainotteisia, mikä korostaa omalta osaltaan yleistä asetelmaa viestintätutkimuksen mediapainotteisuudesta. Tutkimusaineiston aihealueet olivat monipuolisia ja jakautuivat diskurssianalyysiin, julkisten esitysten tutkimukseen, julkisen alueen, -politiikan ja -kulttuurin tutkimukseen sekä retorisen teorian, historian ja kritiikin tutkimukseen. Tutkielmista on löydettävissä koronaviestinnän lisäksi kaikkia yhdistävä isompi teema; kriisiviestintä. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että näissä tutkielmissa koronaviestintää ovat ohjanneet kriisiviestinnän periaatteet