Neuroepätyypillisten naisten vastapuhe : diskurssianalyysi henkilötarinoista

Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään neuroepätyypillisten naisten kokemuksia itsestään ja muiden suhtautumisesta heihin. Neuroepätyypillisyys vaikuttaa ihmisen elämään ja asemoitumiseen yhteiskunnassa. Diagnoosikriteerit on määritelty miesten mukaan, joten naispuolinen neuroepätyypillinen henkilö voi tutkitusti joutua kohtaamaan paljon ennakkoluuloja, vähätteleviä asenteita ja diagnoosin epäämistä, mikä suurentaa riskiä masennukseen ja ahdistukseen. Marginaaliasemansa vuoksi neuroepätyypillisten naisten päälle puhutaan paljon. Siksi tässä tutkielmassa keskitytään naisten omaan puheeseen. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui 15 neuroepätyypillisen naisen elämää käsittelevää henkilötarinaa neurokirjon asioita koskevien järjestöjen, kuten Autismiliiton, sivuilta. Jokainen kirjoittaja tai tekstiin haastateltu on naiseksi itsensä määrittelevä henkilö. Diskurssianalyysin avulla teksteistä etsittiin toistuvia puhetapoja, joilla naiset määrittelevät itseään tai kokevat muiden määrittelevän heitä. Taustalla oli vastapuheen teoria, jonka mukaan yhteiskunnan enemmistö eli keskusta käyttää määrittely-valtaa marginaalin yli, ja kun marginaali nostaa oman äänensä kuuluviin ja haastaa keskustan käsityksiä, kyse on vastapuheesta. Koska aineiston naiset ovat useammassa marginaalissa, heidän puhettaan käsiteltiin tutkimuksessa keskustaa haastavana vastapuheena. Naisten puheesta muotoutui kolme muiden puhetta koskevaa diskurssia ja kolme itseä koskevaa diskurssia. Muiden puheen diskursseissa naisten erilaisuus muista kielletään, tai sen sanotaan johtuvan yleisestä moraalisesta huonommuudesta diagnoosin sijaan. Kolmas diskurssi kieltää neuroepätyypillisyyden sukupuoleen vedoten. Itseä koskevat diskurssit taas puhuvat näitä käsityksiä vastaan korostamalla naisten vahvaa erilaisuuden kokemusta ja tarvetta sen legitimoinnille. Toisaalta myös hyvin päinvastainen näkemys esiintyy yhdessä diskurssissa, jonka mukaan erilaisuus on itse asiassa kaikille ihmisille tavallista, eikä jotain outoa tai arvottavaa. Kolmanneksi korostuu puhe itsestä ainutlaatuisena ja hyvänä ihmisenä, vaikka olisikin muista erilainen. Kävi siis ilmi, että naiset puhuivat väheksyntää vastaan korostamalla, että he todella ovat erilaisia ja kokevat asioita eri tavalla kuin neurotyypilliset, vaikka eivät sovikaan vanhoihin sukupuolittuneisiin diagnoosikriteereihin. Pilkkaa he vastustivat korostamalla, että ovat erilaisinakin saman arvoisia kuin muut. Näin he antavat marginaalille äänen