Sosiaalisten riskien hallinta Tampereen kaupunkistrategiassa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka sosiaalisten riskien hallinnan toimenpiteet ilmenevät Tampereen kaupungin 2030-strategiassa. Sosiaaliset riskit ovat elämänkaareen ja terveyteen liittyviä riskejä, jotka toteutuessaan vaikuttavat yksilön hyvinvointiin ja toimeentuloon negatiivisesti. Tällaisia riskejä ovat muun muassa tapaturman sattuminen, sairastuminen ja työttömyys. Sosiaalisten riskien hallinnalla tarkoitetaan niitä julkisia ja yksityisiä toimenpiteitä, joiden avulla yksilöt, kotitaloudet, yhteisöt ja yhteiskunnat voivat hallita sosiaalisia riskejä. Tutkimuskysymys on: Miten sosiaalisten riskien hallinnan toimenpiteet ilmenevät Tampereen kaupungin 2030-strategiassa sekä strategiaa tarkentavassa ja täydentävässä hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa? Sosiaalisten riskien hallinnan toimenpiteiden ilmenemistä Tampereen kaupungin 2030-strategiasta on mielekästä tutkia, sillä sosiaalisten riskien hallinnan toimenpiteiden ilmenemisen strategiassa voidaan ajatella tekevän näkyväksi sitä, kuinka kuntalaisten hyvinvoinnin ja toimeentulon edistäminen nähdään osana kaupungin kehittämistä ja täten osana laajempaa Tampereen kaupungin hyvinvointipolitiikkaa. Tutkielman teoriataustana toimii Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan käsite sekä Maailmanpankin Social Risk Management -viitekehyksen pohjalta Jarna Pasasen toimesta luotu Sosiaalisten riskien hallinnan viitekehys. Tutkimuksen aineistona on Tampereen kaupungin strategia 2030 ja hyvinvointipalveluiden osalta strategiaa tarkentava Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma. Tutkimusmenetelmäksi valittiin teorialähtöinen sisällönanalyysi. Analyysissä aineistosta tarkasteltiin Pasasen viitekehyksen toimenpiteiden, eli riskienhallinnan strategioiden ja toteuttamistasojen, ilmenemistä. Pasasen viitekehyksen mukaisesti aineistosta etsittiin ennaltaehkäisyyn, seurausten lieventämiseen ja sopeutumiseen liittyviä riskienhallinnan strategioita sekä epävirallisen, markkinapohjaisen ja julkisen riskienhallinnan toteuttamistasojen keinoja. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka kaupunkistrategiassa painotetaan ennaltaehkäisyä julkisten palveluiden järjestämisessä. Strategiasta tehdyn huomion voidaan nähdä olevan osa laajempaa sosiaalipoliittista suunnanmuutosta kohti ennaltaehkäisyyn painottuvaa sosiaalisten investointien paradigmaa, mikä merkitsee siirtymää passiivisista seurausten lieventämisen ja sopeutumisen keinoista kohti ehkäiseviä ja osallistavia palvelujärjestelmiä. Toinen merkittävä havainto aineistosta viittaa kaupungin toimiin, joilla tuetaan kuntalaisten mahdollisuuksia huolehtia hyvinvoinnista. Kaupunkiympäristöön liittyvien hyvinvointia edistävien ratkaisujen tarjoamisen kuntalaisten käyttöön voidaan nähdä kertovan kaupungin tavoitteesta kannustaa hyvinvoinnista huolehtimiseen tekemällä keinoista helposti saavutettavia. Tulosten mukaan Pasasen viitekehys huomioi julkisten palveluiden ohella epävirallisten ja markkinapohjaisten keinojen potentiaalin kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä, mikä luo perinteistä kuntien vastuulla olevaa riskienhallintaa monipuolisemmat mahdollisuudet kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi