Afaattisen henkilön verbien käytön muutokset kerronnassa kuntoutusintervention aikana. Tapaustutkimus.

Aivoverenkiertohäiriöön sairastuu Suomessa vuosittain noin 25 000 ihmistä, joista puolelle jää jonkinasteisia pysyviä oireita, esimerkiksi afasiaa, joka on kielellis-kognitiivinen häiriö. Afaattisilla henkilöillä on usein vaikeuksia rakentaa koherentteja ja sisältörikkaita kertomuksia. Whitworthin ja kollegoiden (2015) afasiakuntoutukseen kehittämässä NARNIA-menetelmässä (Novel Approach to Real-life Communication: Narrative Intervention in Aphasia) harjoittelu kohdistetaan kertomusten rakenteeseen ja informaatiosisällön tuottamiseen, erityisesti verbeihin. Tämä tutkielma on jatkoa kandidaatintutkielmalleni, jossa tarkastelin aivoverenkiertohäiriön seurauksena afasian saaneen tutkimushenkilön verbien käyttöä ja kertomuskieliopin toteutumista sarjakuvakerronnassa ennen kuntoutusinterventiota ja sen jälkeen. Sairastumisen seurauksena tutkittavan kokonaan menetetyt kielelliset taidot olivat kohentuneet seitsemän vuoden ja useiden kuntoutusjaksojen aikana sana- ja lausetasoiseksi puheeksi, vaikkakin sananlöytämisvaikeutta, fonologista epätarkkuutta ja puutteellista informaatiosisältöä esiintyi edelleen runsaasti. Siksi interventiojakson tavoitteeksi asetettiin kerrontataitojen ja erityisesti verbien käytön harjoittelu NARNIA-menetelmää käyttäen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tutkimushenkilön verbien käyttöä intervention aikana tuotetuissa kertomuksissa. Analyysin viitekehyksenä toimii Michael Hallidayn luoma systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja erityisesti malli verbien luokittelusta. Tulosten mukaan tutkittavan käyttämien verbien määrä kertomuksissa kasvaa intervention aikana. Jakson loppupuolella tutkittavan käyttämät verbit ovat monipuolisempia ja tarkemmin kertomusten tapahtumia kuvaavia. Myös eri verbiprosessityyppien esiintymisessä voidaan havaita pientä monipuolistumista. Tehtävätyypin vaikutus näkyy verbien käytön määrässä ja laadullisissa piirteissä. Tutkittava tuottaa keskimäärin eniten verbiprosesseja kuvakertomuksissa. Kuvasarjoissa sen sijaan tutkittava käyttää vähemmän verbejä ja eri prosessityyppejä. Sarjakuvan pohjalta tuotetut ja omaelämänkerralliset kertomukset sisältävät monipuolisimmin ja tasaisimmin erilaisia verbiprosessityyppejä, ja niissä myös kertomuskieliopin mukaisen rakenteen noudattaminen ja sisältöjen tuottaminen oli onnistuneinta. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ja hyödyntää afasian kuntoutusinterventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisen arvokas tulos tässä tutkimuksessa on tehtävätyypin vaikutus verbien käyttöön. Tutkimus lisää osaltaan tietoisuutta kuntoutumisen laadullisista piirteistä ja tuo esiin kuntoutumis- ja oppimismahdollisuuksia pitkäaikaisessa ja kroonisessa afasiassa