Syöpähoitojen kokoinen pala: Diskursiivinen tutkimus syöpään sairastuneiden psykososiaalisesta tuesta

Syöpään sairastuneiden psykososiaalinen tukeminen tunnistetaan tärkeäksi osaksi syövän hoitoa, vaikka käsitteenä psykososiaalinen tuki muodostuu monitulkintaiseksi ja hankalasti määriteltäväksi. Tutkielmassa tarkastellaan syöpään sairastuneiden psykososiaaliselle tuelle annettuja merkityksiä ja sisältöjä. Kiinnostus kohdistuu institutionaalisten toimijoiden, kuten syövän tutkijoiden ja syöpäjärjestöjen edustajien, tapoihin merkityksellistää psykososiaalista tukea. Tutkielman lähestymistapa on sosiokulttuurinen, mikä tarkoittaa sitä, että syöpään sairastuneiden psykososiaalinen tuki nähdään yhteiskunnallisissa suhteissa ja sosiaalisissa käytännöissä rakentuvana ilmiönä. Teoreettis-metodologisesta näkökulmasta tarkasteltuna tutkielma nojautuu sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen, jossa korostetaan kielen käytön merkitystä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Tutkielman aineisto jakaantuu kahteen aineistokorpukseen, joista toinen koostuu Suomen Syöpäpotilaat ry:n tuottamista potilasoppaista ja toinen podcasteista, joiden aiheena on syöpään sairastuneiden psykososiaalinen tuki. Tutkimusaineisto on analysoitu soveltamalla retorisesti orientoitunutta diskursiivista analyysiä. Menetelmän avulla aineistosta tunnistettiin neljä psykososiaalisen tuen diskurssia, joiden kautta institutionaaliset toimijat merkityksellistävät psykososiaalista tukea. Situaatiodiskurssi korostaa elämäntilannekeskeisyyttä psykososiaalisen tuen tarpeita tunnistettaessa ja tukea annettaessa. Läheis- ja asiantuntijadiskursseissa rakentuvat merkitykset kietoutuvat osaksi syöpään sairastuneiden keskeisiä sosiaalisia verkostoja, ja rakenteellinen diskurssi paikantuu yhteiskunnalliselle tasolle, jossa luodaan raameja ja edellytyksiä psykososiaalisen tuen toteuttamiselle. Diskurssit osoittavat, kuinka syöpään sairastuneiden psykososiaaliseen tukemiseen liitetään monenlaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka osaltaan tekevät psykososiaalisesta tuesta pirstaleista ja vaikeasti määriteltävää. Vastuita ja velvollisuuksia kohdistetaan niin syöpään sairastuneille, syöpään sairastuneiden läheisille, terveydenhuollon ammattilaisille kuin syöpäjärjestöjen toimijoille. Syöpään sairastuneiden läheiset tunnistetaan keskeisiksi psykososiaalisen tuen tarjoajiksi, mutta samalla myös tuen tarvitsijoiksi sairastuneiden rinnalla. Tutkielman tulosten mukaan syöpään sairastuneen psykososiaalisen tuen tarpeita tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti ja elämäntilannekeskeisesti. Psykososiaalisen tuen tarve jatkuu läpi sairastamisen eri vaiheiden, myös lääketieteellisten hoitojen jälkeen. Kokonaisuudessaan psykososiaalisen tuen merkitys osana syövän hoitoa merkityksellistyy institutionaalisten toimijoiden kuvaamana niin yksilöiden sairauteen sopeutumisen kuin laajemman sairastumisen aiheuttaman yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen keinona