Vertaisuus työn muutoksien ja siirtymien tukena: varhaiskasvatuksen opettajien kuvauksia vertaisryhmämentoroinnista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä lisää tietoa varhaiskasvatuksen opettajien vertaisryhmämentoroinnista. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia diskursseja varhaiskasvatuksen opettajat tuottavat vertaisryhmämentoroinnista. Mentoroinnissa kokeneempi, työpaikan ja työtehtävät paremmin tunteva työntekijä ohjaa, tukee ja auttaa kokemattomampaa työntekijää ammatillisen kasvun kysymyksissä sekä jakaa omaa osaamistaan tämän käyttöön. Ryhmämuotoisesti järjestettävässä vertaisryhmämentoroinnissa opettajat työskentelevät pienissä keskusteluryhmissä, joissa keskustellaan työhön liittyvistä asioista. Vertaisryhmämentoroinnissa pyritään tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä toisilta oppimiseen. Keskusteluryhmän vetäjänä toimii mentorikoulutuksen saanut vertaismentori. Vertaisryhmämentorointia on kehitetty ja käytetty Suomessa opettajien työn ja ammatillisen kehityksen tukimuotona. Vertaisryhmämentoroinnin on tutkittu olevan hyödyllistä opettajien hyvinvoinnin sekä ammatti-identiteetin kehittymisen näkökulmasta. Opettajien vertaisryhmämentorointia on kehitetty etenkin työuran alun tukimuodoksi, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä lyhyen että pidemmän työkokemuksen omaavat opettajat ovat hyötyneet vertaisryhmämentoroinnista. Varhaiskasvatukseen sijoittuvaa vertaisryhmämentorointitutkimusta on tehty vasta vähän, ja varhaiskasvatuksen opettajien osalta tutkimustietoa vertaisryhmämentoroinnista kaivataan vielä lisää. Tutkimusaineisto kerättiin Mentorointia ja oppimiskumppanuutta varhaiskasvatuksessa -kärkihankkeen yhteydessä. Hanke alkoi syksyllä 2017 ja päättyi toukokuussa 2020. Tutkimukseen osallistui 34 vertaismentorointiryhmän vetäjänä toimivaa varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät kuudessa eri kunnassa. Aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella sekä kymmenellä puolistrukturoidulla fokusryhmähaastattelulla. Aineistossa suullisesti sekä kirjoittaen tuotettua kieltä ja puhetta analysoitiin analyyttisen diskurssianalyysin keinoin. Varhaiskasvatuksen opettajat merkityksellistivät vertaisryhmämentorointia aineistossa kuuden diskurssin kautta. Vertaisryhmämentoroinnin merkitykset rakentuivat työhyvinvointia, ammatillista kehittymistä, ammatillista keskustelua, vertaisuutta, dialogisuutta tukevaa ilmapiiriä sekä mentoroinnin organisoimista kuvaavien diskurssien kautta. Analyysin tulokset ovat samansuuntaisia laajemmin opettajille tehdyn vertaisryhmämentorointitutkimuksen kanssa. Varhaiskasvatuksen opettajien tuottama kieli ja puhe antavat viitteitä siitä, että laajemmin opettajille kehitetty vertaisryhmämentorointi on myös varhaiskasvatukseen sovellettavissa oleva opettajien työn tukimuoto. Tulokset nostavat kuitenkin myös esiin alustavia huomioita siitä, kuinka mentoroinnin tapaista tukea voisi mahdollisesti toteuttaa varhaiskasvatuksessa laajemminkin erilaisissa keskustelukäytännöissä ja -rakenteissa. Varhaiskasvatustyö eroaa kouluissa tehtävästä kasvatus- ja opetustyöstä mm. moniammatillisuutensa vuoksi, mikä voi antaa vertaisryhmämentoroinnin kehittämiseen uusia tulokulmia. Tämä tutkimus tuottaa lisää tietoa vertaisryhmämentoroinnin soveltuvuudesta varhaiskasvatuksen kontekstiin ja tutkimustulokset voivat auttaa mentoroinnin kehittämisessä varhaiskasvatustyön ja sen tarpeiden näkökulmasta. Tulokset ovat kuitenkin vielä suuntaa antavia, sillä vertailtavissa olevaa tutkimustietoa vertaisryhmämentoroinnista varhaiskasvatuksesta on saatavilla vasta vähän. Lisää tutkimusta aiheesta kaivataan siis vielä.The purpose of this research was to produce more information about peer-group mentoring of the early childhood education teachers. The research question was; what kind of discourses early childhood education teachers produce about peer-group mentoring? In mentoring, an employee with more experience shares their knowledge, and guides, supports and helps less experienced colleague in coping with the work and professional learning. In peer-group mentoring teachers work in small discussion groups, where they have conversations about work-related matters. The focus of the method is experience and knowledge sharing, and the aim of the group is to learn together and from each other. The leaders of the groups have completed a mentor training program. The Finnish model of peer-group mentoring has been developed to support teachers in their work and professional development. The studies have shown that peer-group mentoring has been beneficial to both new and more experienced teachers supporting their professional learning and well-being. Most of the studies on this model of mentoring have been carried out in the primary and secondary levels while more research is needed regarding early childhood education. The research data was pre-collected in the key project Mentoring and learning partnership in ECEC. The key project was conducted from 2017 to 2020. The data were collected from 34 early childhood education teachers, who worked as peer mentors in the peer-group mentoring groups. The data collection was conducted by using a questionnaire with open-ended questions and focus group interviews. The data were analysed by using discourse analysis and six discourses were found: discourse of well-being at work, discourse of professional development, discourse of professional conversation, discourse of peerness, discourse of atmosphere that supports dialogue and discourse of organization of the mentoring. Research findings about mentoring in early childhood education are in line with the findings of the previous studies, that were mostly made in the primary and secondary levels of education. This study gives some references that peer-group mentoring would be a beneficial tool in supporting early education teachers in their work and professional development. Early childhood education work differs from education and teaching work in schools, because of the multi-professional nature of the work, which can provide also new perspectives on the development of mentoring in the future. This study provides more information on the applicability of peer-group mentoring in the context of early childhood education, and the findings may help develop mentoring from the perspective of early childhood education work and its needs. However, the results are still preliminary, as there is still not enough comparable research data about peer-group mentoring in early childhood education. More research is therefore needed