Tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset ja tekstiilijätteen kierrätysmenetelmät

Tekstiiliteollisuus on eräs saastuttavampia toimialoja suuren kemikaalien, energian- ja vedenkulutuksen vuoksi. Väestönkasvun ja talouskehityksen myötä tekstiilituotteiden valmistus ja kulutus on kasvanut tasaisesti. Tämä on johtanut etenkin Euroopassa osta ja heitä pois -kulttuuriin, jossa tekstiilit päätyvät hävitettäväksi paljon ennen niiden teknisen käyttöiän päättymistä. Tällä hetkellä vain pieni osa poistotekstiileistä uudelleen käytetään tai kierrätetään, sillä tekstiilien kierrätyksen kehitys ei ole pysynyt kulutuksen kasvun mukana. Tekstiilien kierrättämisen kolme yleisintä keinoa ovat mekaaninen, terminen ja kemiallinen kierrätys. Menetelmien avulla poistotekstiileistä tehdään kierrätyskuitua, jota hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena. Jokaisella menetelmällä on omat erityispiirteensä, mutta kierrätysmenetelmästä riippumatta poistotekstiilien lajittelu on erittäin tärkeää. Kierrätysmenetelmät vaativat vielä paljon lisätutkimusta sekä suuria investointeja, jotta niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti teollisessa mittakaavassa. Tämä työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymyksiin vastattaessa ulkoista lähdemateriaalia hyödynnettiin, yhdisteltiin ja analysoitiin. Käytetty lähdemateriaali koostuu pääosin tieteellisistä artikkeleista, tutkimusartikkeleista ja lainsäädännöstä. Tekstiilien kierrätysmenetelmät kehittyvät jatkuvasti ja lainsäädäntö kiristyy, joten lähdemateriaalina on pyritty hyödyntämään mahdollisimman uutta tietoa. Työn tarkoituksena oli tutkia tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksia ja vertailla eri kierrätysmenetelmiä. Vertailtaessa kierrätysmenetelmiä mekaaninen kierrätys vaikutti tällä hetkellä parhaimmalta menetelmältä kierrättää poistotekstiilit, sillä se soveltuu kaikille kuitutyypeille, on edullista ja sitä voidaan hyödyntää teollisessa mittakaavassa