Puolustusintegraatiota jäsenmaiden ehdoilla?: Andrew Moravcsikin liberaali hallitustenvälisyyden teoria Euroopan unionin syvenevän puolustusyhteistyön selittäjänä

Euroopan unionin (EU) vuonna 2016 julkaisema globaalistrategia merkitsi suunnanmuutosta EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (YTPP). Globaalistrategiaa seurasi joukko uusia puolustusaloitteita, joista kenties merkittävimpinä on pidetty pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) sekä Euroopan puolustusrahastoa (EDF). Kehitys on huomattavaa, sillä YTPP:tä on perinteisesti pidetty vahvasti hallitustenvälisenä osa-alueena, jossa integraation eteneminen on ollut hidasta, ja jonka tulokset ovat jääneet varsin vaatimattomiksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa EU:n tiivistynyttä puolustusyhteistyötä lähestytään yhden Euroopan integraatiotutkimuksen merkittävimmän valtavirtateorian, Andrew Moravcsikin liberaalin hallitustenvälisyyden teorian, kautta. Liberaali hallitustenvälisyyden teoria näkee integraation valtiokeskeisenä prosessina, jossa valtiot pyrkivät edistämään omia kansallisia intressejään hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Nämä intressit vastaavat ensisijaisesti kotimaisten ryhmittymien taloudellisia intressejä. Valtiot delegoivat valtaa ylikansallisille instituutioille lähinnä varmistaakseen, että yhteisesti sovittuja sitoumuksia noudatetaan tai vähentääkseen transaktiokustannuksia. Tutkielman tavoitteena on analysoida liberaalin hallitustenvälisyyden teorian tarjoamia selitysmalleja PRY:n ja EDF:n käynnistämiselle sekä tunnistaa mahdollisia puutteita teorian selitysvoimassa. Tutkimuskysymyksiä ovat: ”Miten liberaali hallitustenvälisyyden teoria selittää PRY:n ja EDF:n käynnistämistä?” sekä ”Mitä aukkoja teorian selitysvoimassa voidaan havaita?”. PRY:tä ja EDF:ää lähestytään etenkin kahden vaikutusvaltaisen EU:n jäsenmaan, Ranskan ja Saksan, näkökulmasta. Ranskaa ja Saksaa on pidetty unionin puolustusintegraation moottoreina, ja mailla on nähty olevan keskeinen rooli etenkin PRY:n käynnistämisessä. PRY:n ja EDF:n käynnistämistä tarkastellaan kolmen tekijän kautta, jotka muodostavat liberaalin hallitustenvälisyyden teorian perustan. Kyseiset tekijät ovat valtioiden preferenssit, hallitustenväliset neuvottelut sekä instituutioille annettu rooli aloitteiden käynnistämisessä ja hallinnoimisessa. Analyysissä hyödynnetään tapaustutkimuksen sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin tarjoamia välineitä. Aineisto muodostuu EU:n, Ranskan ja Saksan virallisista asiakirjoista, EDF:ää ja PRY:tä koskevista julkaisuista, Moravcsikin keskeisestä tuotannosta sekä osin aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään, että liberaali hallitustenvälisyyden teoria vaatii päivittämistä. Se vaikuttaa soveltuvan hyvin taloudellisen integraation analysointiin, mutta ei tarjoa riittäviä välineitä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tarkastelulle. Analyysi osoittaa, että PRY:n ja EDF:n käynnistämisen taustalla on havaittavissa sekä taloudellisia että geopoliittisia preferenssejä. Liberaalin hallitustenvälisyyden teorian argumentit vaikuttavat pitävän paikkansa hallitustenvälisten neuvottelujen kohdalla, mutta koska YTPP-neuvotteluja käydään suljettujen ovien takana, tutkijalla ei ole pääsyä aineistoon, jota teorian laaja-alaisempi arviointi vaatisi. PRY:n hallitustenvälisyyteen pohjautuva institutionaalinen valinta vastaa pitkälti liberaalin hallitustenvälisyyden teorian olettamuksia instituutioiden roolista integraatiossa. Sen sijaan Euroopan komission keskeinen rooli EDF:n käynnistämisessä, hallinnoinnissa ja toimeenpanossa haastaa koko hallitustenvälistä tutkimusperinnettä sekä osoittaa, ettei puolustusintegraatiota tapahdu enää täysin jäsenmaiden ehdoilla. Jatkotutkimuskohteiksi esitetään muun muassa eurooppalaisten puolustusalan yritysten PRY:tä ja EDF:ää koskevien intressien ja kokemusten tarkastelua sekä Euroopan komission ja Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kohdistuvan vaikuttamisen yksityiskohtaisempaa analysointia