Turvallisuusperehdytys luokanopettajan sijaisten kokemana

Tämä tutkielma käsittelee luokanopettajan sijaisten saamaa turvallisuusperehdytystä. Turvallisuusperehdytys ymmärretään koulun sisäisenä turvallisuuskoulutuksena, jossa uudelle työntekijälle kerrotaan niin riskeistä, oikeista toimintatavoista kuin vastuistakin. Se perustuu lainsäädäntöön ja toteuttaa sijaisopettajan oikeutta turvalliseen työympäristöön sekä antaa tietoja turvallisen toiminnan mahdollistamiseksi. Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella turvallisuusperehdytystä sijaisopettajien ja heidän perehdytykselle antamiensa merkitysten avulla. Tutkimuksessa kysyttiin: 1) Millaisen turvallisuusperehdytyksen luokanopettajan sijaisena toimivat saavat kouluissa, joissa he tekevät sijaisuuksia? 2) Millaisia merkittäviä kokemuksia luokanopettajan sijaisilla on turvallisuusperehdytyksestä? 3) Millaisia merkityksiä luokanopettajan sijaiset antavat turvallisuusperehdytykselle? Tutkimukseen osallistui 31 luokanopettajan sijaisena toiminutta henkilöä. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella sekä sähköpostitse lähetetyillä lisäkysymyksillä. Informantit vastasivat avoimiin kysymyksiin kokemuksistaan haluamallaan laajuudella. Tutkimus lukeutuu täten laadullisten tutkimusten joukkoon ja siellä erityisesti fenomenologisen lähestymistavan piiriin. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällönanalyysillä teemoittelemalla sekä fenomenologisella analyysilla. Teemoittelulla pyrittiin löytämään erityisesti turvallisuusperehdytyksen sisältöjä sekä sijaisten oma-aloitteisesti selvittämiä asioita, ja fenomenologisella analyysilla keskityttiin etsimään kokemuksia turvallisuusperehdytyksestä sekä sen merkityksiä sijaisopettajille. Tuloksina havaittiin, että läheskään kaikki sijaisopettajat eivät saaneet minkäänlaista perehdytystä koulun turvallisuuteen aloittaessaan työtään. Sijaisopettajat saivat turvallisuusperehdytystä useimmiten kirjallisesti tai suullisesti. Lisäksi turvallisuusohjeita oli esillä rakennuksen seinillä. Sijaisopettajien kokemuksista merkityksellisinä seikkoina korostuivat kiire, joka vaikutti negatiivisesti turvallisuustietojen karttumiseen, sekä avuliaat kollegat, jotka koettiin positiiviseksi turvallisuustietojen saamisessa. Turvallisuusperehdytyksen merkityksiksi nousivat tietojen kartuttaminen ja varautuminen, riippuvuuden vähentyminen, positiiviset tunteet sekä vastuiden ja oikeuksien toteutuminen. Osa vastaajista piti turvallisuusperehdytystä merkityksettömänä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä turvallisuusperehdytyksen olevan merkityksellistä, mutta sen tapojen ja sisältöjen olevan kouluista ja henkilöistä riippuvaisia. Turvallisuusperehdytys ei näyttäydy yhtenäisenä. Tutkimuksen tulosten on mahdollista hyödyttää esimerkiksi pelastuslaitosta, työnantajaa sekä luokanopettajakoulutusta toiminnan suunnittelussa.This study focuses on the safety induction substitute teachers receive when they begin their temporary employment as a class teacher for grades 1–6 in a comprehensive school. Safety induction is understood as the school’s internal safety training that provides a new employee information on risks, responsibilities, and proper working practices. It is based on legislation, and it implements substitute teachers’ right to a safe work environment and provides information to enable safe actions. The aim of the study was to examine safety induction through the experiences of substitute teachers and the meanings substitute teachers give to it. The research questions were: 1) What kind of safety induction do substitute teachers receive in the schools? 2) What significant experiences do substitute teachers have with safety induction? 3) What meanings do substitute teachers give to safety induction? The study involved 31 participants who had worked as substitute class teachers. The research data were collected with an electronical questionnaire and additional questions sent by email. The informants answered open questions with the length of their choosing. Therefore, this study is qualitative, and its approach is phenomenological. The data were analysed with a qualitative content analysis, with a thematic analysis and with a phenomenological analysis. The contents of safety induction and the manifestations of substitute teachers’ own initiative were searched with the thematic analysis and their experiences and meanings were searched with the phenomenological analysis. The results illustrate that some substitute teachers did not receive any safety induction when they began their employment. When they received it, it was often given in a written form or orally. Additionally, safety instructions were present on the walls. The significant experiences included haste, which had a negative effect on gaining safety knowledge, and helpful colleagues, which had a positive effect on receiving information on safety. The meanings substitute teachers gave to safety induction were improving one’s knowledge and preparedness, reducing dependency, creating positive emotions, and implementing responsibilities and rights. Besides, some considered it insignificant. According to this study, safety induction is significant but there is plenty of variation in its contents and in the schools’ ways to implement it. Safety induction does not appear to have a uniform content or realization. The results of this study can be beneficial to the rescue department, to schools as employers and to teacher training