Toimittajat valkokankaalla : Kehysanalyysi journalistin työn representaatiosta Keisari Aarnio -televisiosarjassa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten 2000-luvun suomalainen viihdeteollisuus kehystää journalismia ja journalistin työtä. Tavoitteena on selvittää, miten journalismin roolit ja ominaisuudet näyttäytyvät sitä esittävässä viihteessä. Painopiste on aiheen tiimoilta ollut aiemmissa tutkimuksissa kansainvälisisissä elokuvissa ja tv-sarjoissa, eritoten amerikkalaisissa. Journalismin ja toimittajien representaatiot ovat vaihdelleet vuosien varrella fiktiivisissä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Tässä tutkielmassa verrataan suomalaisesta aineistosta saatuja tuloksia amerikkalaiseen viihteeseen, jossa journalismia ja journalisteja on esitetty. Tutkimuksen aineistona toimii tositapahtumiin perustuva 10-osainen rikosdraamasarja Keisari Aarnio. Sarja julkaistiin Ruutu+-suoratoistopalvelussa huhtikuussa 2018, ja se perustuu Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin vuonna 2017 julkaistuun Keisari Aarnio -kirjaan. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja sen metodologisena lähtökohtana toimii kehysanalyysi. Kehysanalyysin avulla tv-sarjan tapahtumat ja siinä esiintyvät toimittajat jakautuvat havaittujen piirteiden perusteella kuuteen määräävään kehykseen: asiallisen pukeutumisen kehys, lähteiden käyttämisen kehys, monipuolisen työympäristön kehys, rohkean asenteen kehys, oman työn arvostamisen kehys ja alentavan kohtelun kehys. Kehysanalyysi osoittaa, että journalismin tekemistä representoidaan suomalaisessa viihteessä melko realistisesti oikean toimittajan työn tapaan. Työ menee usein vapaa-ajan edelle eikä läheisille ja perheelle riitä aikaa. Alkoholi näyttelee suurta roolia, ja toimittajat palkitsevat sillä itsensä pienimmästäkin onnistumisesta hoitaen kuitenkin työnsä kunnialla. Lisäksi naistoimittajien työtä vähätellään sekä heidän ulkonäköään ja käyttäytymistään kommentoidaan halventavasti niin toimittajakollegoiden kuin poliisien taholta