Sotien perintö: Tekijät ylisukupolvisten traumojen taustalla

Suomessa on viimeisen sadan vuoden aikana käyty kaksi merkittävää sotaa, joilla molemmilla on ollut osansa sekä kollektiivisten että yksilöllisten traumojen synnyssä. Suomen sisällissota käytiin vuonna 1918, ja talvi- ja jatkosota vuosina 1939–1945. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää millaisia lapsen kehitykseen heikentävästi vaikuttavia ja ylisukupolvisesti periytyviä tekijöitä on löydettävissä sodanjälkeisessä kasvuympäristössä Suomessa sodan aikana ja sen jälkeen asuneilla lapsilla ja miten ylisukupolvinen sotatrauma mahdollisesti näkyy nykypäivän sosiaalityössä. Sosiaalityön käytäntöihin sidon tutkimukseni erityisesti traumatietoisuuden kautta. Traumainformoitu työskentelymalli tuo sosiaalityöhön näkyväksi ongelmien juurisyitä, ja niiden kautta syvempää ymmärrystä ja myötätuntoa. Siksi aiheeni on relevantti nykypäivän sosiaalityölle. Tutkimukseni on laadullinen kirjallisuuskatsaus. Aineistoni koostuu suomalaisista ja kansainvälisistä verkkojulkaisuina löytyvistä vertaisarvioiduista empiirisiin tutkimuksiin perustuvista tutkimusartikkeleista tai väitöskirjoista. Aineistoni kieli on joko suomi tai englanti, ja tutkimukset on tehty toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimukseni tuloksena olen löytänyt seuraavat lasten kasvuympäristöön merkittävästi vaikuttavat seikat: haitallinen päihteiden käyttö, väkivalta, häpeä ja sitä seuraava hiljaisuus, sekä kiintymyssuhteen laatu. Erityisen hankalaksi lasten kasvuympäristössä koettiin päihteidenkäytön lieveilmiöt, kuten väkivalta ja vanhemman, yleisemmin isän, etäinen olemus. Päihteiden käyttö aiheutti häpeää ja häpeä hiljaisuutta, jotka myös etäännyttivät perheenjäseniä toisistaan ja vaikeuttivat kiinteiden perhesuhteiden sekä turvallisen kiintymyssuhteen ylläpitoa. Kun tähän lisätään sotatraumojen kokemisen suora merkitys vanhempien käsitykseen itsestään ja ympäröivästä maailmasta, ja tämän vaikutus perhesiteisiin ja erityisesti kiintymyssuhteeseen, voidaan todeta sodanjälkeisen kasvuympäristön olleen lapselle monin tavoin haastava vakauden ja perusturvallisuuden näkökulmasta. Näiden ilmiöiden seuraukset aiheuttavat oirehdintaa pitkäkestoisesti, jolloin voidaan tulkita vanhempien traumojen siirtyvän ylisukupolvisesti. Johtopäätöksenä voidaan arvioida, että sotatraumoilla on ollut lukuisia ylisukupolvisia vaikutuksia, ja niitä voidaan nähdä vielä nykyisten aikuissosiaalityön asiakkaiden sukupolvessa