Arvioverotuksen edellytykset ja merkitys verotuksen toimittamisen keinona

Tutkielma käsittelee verotusmenettelylain 27 §:n mukaista tuloverotuksen arvioverotusta. Yleissäännöksenä kyseinen pykälä ei anna lain soveltajalle suoria tulkintaohjeita arvioverotuksen soveltamiseen. Tutkielma pyrkii selvittämään, millä edellytyksillä arvioverotuksen toimittaminen on katsottu aiheelliseksi. Tarkastelu keskittyy pääasiassa kirjanpitovelvollisiin yhteisöihin. Tavoitteena on luoda selkeämpi kuva siitä, minkälaisissa tilanteissa ja millä perusteilla verovelvollinen voi aiheellisesti tulla arvioverotetuksi. Tämän lisäksi tutkielma tarkastelee myös arvioverotuksen merkitystä verotuksen toimittamisen keinona. Tarkoituksena on selvittää, mikä on tuloverotuksessa toimitettavan arvioverotuksen asema verotuksen toimittamisen keinojen joukossa ja miten tämä asema on mahdollisesti muuttunut ajan kuluessa. Ajan kuluessa lainsäädännössä ja muussa verotusmenettelyä ohjaavassa toiminnassa tapahtuneiden muutosten selventämiseksi osa tutkielmasta on omistettu arvioverotuksen historian tutkimiselle. Tutkielman keskeinen tutkimusmetodi on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Arvioverotuksen historiaa käsitellään myös oikeushistoriallisella otteella. Lähdeaineistona toimii ensisijaisesti oikeuskäytäntö, lakien esityöt sekä oikeuskirjallisuus. Lisäksi lähteinä toimivat erilaiset Verohallinnon julkaisemat ohjeet ja materiaalit Tutkielman kautta saatiin selville, että olennaisin arvioverotuksen edellytys tänä päivänä on ero kirjanpidon/ilmoitetun tulon ja todellisen tulon välillä. Tämä ero voi esiintyä monella eri tavalla, käytännössä usein verotarkastuksen yhteydessä. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että kirjanpidon virheen olemassaolo ei välttämättä ole riittävä perustelu arvioverotuksen toimittamiselle, mikäli tällä virheellä ei ole olennaista vaikutusta yhtiön tuloon. Edes kirjanpitolain vastainen toiminta ei takaa arvioverotuksen aiheellisuutta. Vertailutiedot eivät myöskään epävarmuustekijöiden johdosta usein riitä arvioverotuksen perusteiksi. Näin ollen vertailutiedoilla voidaan käytännössä tukea muita arvioverotuksen perusteeksi esitettyjä väitteitä. Arvioverotuksen merkityksen voidaan katsoa muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Verohallinnon tavoite oikeamääräisestä verotuksesta on vahvistunut entisestään. Arvioverotus verotuksen toimittamisen keinona ei välttämättä aina suoraan palvele tätä tavoitetta. Digitalisaation myötä Verohallinnolla on käytettävissään entistä enemmän tietoa, jota se voi hyödyntää verotuksen toimittamisessa. Tieto on myös entistä helpommin saatavilla. Lisäksi Verohallinto on panostanut verotuksen helppouteen verovelvollisen näkökulmasta. Näiden tekijöiden seurauksena arvioverotuksen merkityksen ikään kuin tavanomaisessa verotuksen toimittamisessa voidaan katsoa pienentyneen. Toisaalta arvioverotus on tärkeä osa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa. Näin ollen arvioverotus verotuksen toimittamisen keinona on mahdollisesti siirtynyt kohti tavoitteellisempaa harmaan talouden torjuntaa ja ennaltaehkäisyä