Rahanpesun estäminen henkivakuutusyhtiöissä

Vakuutusten käyttämiseen rahanpesuvälineinä on kiinnitetty Suomessa huomiota 1990-luvulta lähtien. Vakuutuksia kuitenkin pidetään yleisesti rahanpesun kannalta vähäriskisinä tuotteina. Vakuutusyhtiöt tekevätkin vuosittain varsin vähän ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskukselle. Luonteeltaan rahanpesu on kansainvälistä talousrikollisuutta. Rahanpesun estäminen perustuukin kansainväliseen sääntelyyn, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa rahanpesun estämistä globaaleilla finanssimarkkinoilla. Euroopan unionissa rahanpesun estämistä säännellään rahanpesudirektiiveillä, jotka EU-maiden tulee saattaa osaksi omaa kansallista lainsäädäntöään. Kansainvälinen suurten linjojen sääntely aiheuttaa kuitenkin usein haasteita, kun sitä sovelletaan keskenään hyvin erilaisissa toimijoissa. Tämä tutkimus keskittyy Suomessa toimivien henkivakuutusyhtiöiden rahanpesun estämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa henkivakuutustuotteisiin liittyvää rahanpesuriskiä, henkivakuutusyhtiöiden keskeisimpiä keinoja kontrolloida rahanpesuriskiä sekä rahanpesulain soveltuvuutta henkivakuutusyhtiöiden rahanpesun estämiseen. Tutkimuksen teoriaosiossa esitellään henkivakuuttamisen, riskienhallinnan ja rahanpesun teoriaa sekä rahanpesun estämistä koskevaa sääntelyä. Tutkimuksen empiriaosuus koostuu kahdesta tutkimushaastattelusta, joista toinen on järjestetty parihaastatteluna, joten tutkimusta varten on haastateltu yhteensä kolmea alan asiantuntijaa. Tutkimuksen johtopäätelmät on tehty teoriapohjan ja empiirisen aineiston yhdistelmän pohjalta. Tutkimuksessa havaitaan, että henkivakuutustuotteisiin liittyvä rahanpesuriski vaihtelee eri tuotteiden välillä varsin merkittävästi. Tutkimuksessa havaitaan myös tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa henkivakuutustuotteisiin liittyvän rahanpesuriskin kasvuun. Yleisesti henkivakuutustuotteisiin liittyvää rahanpesuriskiä voidaan tutkimuksen perusteella pitää kuitenkin vähäisenä. Tutkimuksessa havaitaan kuitenkin ongelmakohtia henkivakuutusyhtiöiden rahanpesun estämiseen liittyen. Ongelmakohdat liittyvät erityisesti riskiperusteisen lähestymistavan soveltamiseen. Riskiperusteinen lähestymistapa nousi rahanpesun estämisen keskiöön EU:n neljännen rahanpesudirektiivin myötä, joka saatettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä vuonna 2017. Tutkimuksen perusteella henkivakuutusyhtiöt eivät ole kuitenkaan pystyneet juurikaan soveltamaan riskiperusteista lähestymistapaa käytännössä. Tutkimuksessa havaitaan myös, että henkivakuutusyhtiöillä on ollut puutteita omissa riskiarvioissaan, joiden on tarkoitus luoda pohja riskiperusteiselle lähestymistavalle ja rahanpesuriskien kontrollointikeinojen määrittämiselle