Etätyö korona-aikana: Kokemuksia pitkään jatkuneesta etätyöstä työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta

Työelämä on ollut suuren muutoksen edessä koronaviruspandemiasta johtuen, kun etätöihin siirryttiin monessa organisaatiossa nopealla aikataululla maaliskuussa 2020. Etätyö on ollut siitä lähtien useassa organisaatiossa lähes kokoaikaista ja kestänyt pitkään. Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia pitkään jatkunutta etätyötä työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin teemahaastatteluiden avulla. Teemahaastatteluita tehtiin kahdeksan kappaletta organisaatiossa, jossa etätyötä on tehty kokoaikaisesti koko korona-ajan. Haastatteluaineiston avulla on pyritty vastaamaan päätutkimuskysymykseen ”Miten pitkään jatkunut kokoaikainen etätyö on koettu työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kannalta?”. Tutkielmassa on selvitetty myös haastateltavien toiveita liittyen työn tekemiseen tulevaisuudessa – eli miten työtä halutaan tehdä korona-ajan jälkeen. Tutkielman tausta koostuu pitkälti etätyöhön, työhyvinvointiin ja työyhteisöön liittyvästä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkielman taustan lisäksi aiheesta on esitelty lyhyesti aiempi tutkimus liittyen näihin aihepiireihin. Aiempi tutkimus koostuu suurelta osin tutkimuksesta ennen koronaviruspandemiaa, mutta tutkielmaan on ehditty saada myös muutamia lähteitä korona-ajan tutkimuksesta liittyen etätyöhön. Tulokset on saatu kahdeksan teemahaastattelun perusteella. Etätyössä on sekä hyviä että huonoja puolia; etätyö on joustavaa ja työrauha vaikuttaa olevan parempi, mutta sosiaaliset kontaktit ovat todella vähissä. Etätyöaika on myös jatkunut todella pitkään ja se on ”pakonomaista”. Työhyvinvoinnin kannalta positiivisena on koettu esimerkiksi stressitekijöiden poistuminen työrauhan paranemisen myötä. Negatiivisena on taas nähty esimerkiksi lievä yksinäisyys etätyössä. Työyhteisö on koettu tärkeänä osana myös etätyöarkea. Läheisiin työkavereihin ja omaan tiimiin pidetään hyvin yhteyttä myös etätyössä, mutta laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi eri tiimien välinen vuorovaikutus tai uusiin ihmisiin tutustuminen koetaan vaikeammaksi. Kaiken vuorovaikutuksen tapahtuessa digitaalisesti, on tässä tutkielmassa käsitelty myös digitaalista vuorovaikutusta. Se on joustavaa ja mahdollistaa etätyön tekemisen, mutta haasteena tässä on esimerkiksi digitaalisen viestinnän määrä sekä viestien tulkinta, kun ei näe toista ihmistä kasvotusten. Tässä tutkielmassa on tutkittu ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia. Johtopäätösten perusteella voidaan sanoa, että se millaisena kokee etätyön työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta, vaihtelee yksilöstä riippuen. Etätyö koetaan siis eri tavoin, osa kokee sen omalla kohdallaan enemmän positiivisena ja osa taas enemmän negatiivisena. Tähän vaikuttaa esimerkiksi elämäntilanne. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että etätyön tekemistä halutaan jatkaa myös korona-ajan jälkeen. Huomioon tulisi kuitenkin ottaa yksilöiden kokemukset ja toiveet. Osa haluaisi jatkaa etätyötä lähes kokoaikaisesti ja osalle taas sopisi paremmin hybridimalli