Osakeyhtiön tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun hallinta vastuuvakuutuksella

Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuu ja sen laajuus on herättänyt viimeisen vuosikymmenen aikana runsaasti keskustelua niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Vastuuta on pidetty alan ammattilaisten keskuudessa ongelmallisena sen laajuuden sekä tilintarkastajan velvollisuuksien epäselvyyden vuoksi. Euroopan komissio antoi vuonna 2008 suosituksen vastuun rajoittamisesta. Eräänä perusteluna vastuun rajoittamiselle käytettiin vastuuvakuutusten huonoa saatavuutta. Kyse näyttäisi kuitenkin olevan ainakin kansainvälisellä tasolla siitä, että vakuutusturva on koettu riittämättömäksi suhteutettuna sen hintaan. Suomessa ei ole ryhdytty suosituksen antamisen jälkeen erityisiin toimiin tilintarkastajien vahingonkorvausvastuun rajoittamiseksi. Kansallisella tasolla tilintarkastajan vahingonkorvausvastuuta on tutkittu suhteellisen paljon, mutta vastuuvakuutusta tilintarkastajan vastuuriskin hallintakeinona ei ole tutkittu juurikaan. Tämä siitä huolimatta, että Suomessa lähes kaikilla tilintarkastajilla on vastuuvakuutus. Tässä tutkielmassa perehdytään vastuuvakuutuksen toimintaan osakeyhtiön tilintarkastajan vastuuriskin hallintakeinona. Tutkielmassa selvitetään, miten vastuuvakuutuksella voidaan hallita osakeyhtiön tilintarkastajan vahingonkorvausriskiä lakisääteisen tilintarkastuksen yhteydessä. Vastuuvakuutusten korvaavuuden edellytyksenä on se, että vakuutettu on tosiasiallisesti joutunut voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvolliseksi. Tämän vuoksi tutkielmassa perehdytään myös siihen, milloin osakeyhtiön tilintarkastajan vahingonkorvausvastuu voi ylipäätänsä syntyä lakisääteisen tilintarkastuksen yhteydessä. Näiden kahden aihealueen yhdistäminen samassa tutkielmassa on siinä mielessä tarkoituksenmukaista, että tosiasiallisesti suurin osa vastuuvahingoista pyritään ohjaamaan korvattavaksi vastuuvakuutuksista. Tutkielman metodina käytetään perinteistä lainoppia. Perinteisten oikeuslähteiden lisäksi tutkielmassa käytetään lähteenä tyypillisiä varallisuusvastuuvakuutuksiin sisältyviä ehtoja. Tutkielman tuottaman tiedon avulla on mahdollista arvioida vastuuvakuutuksen korvaavuutta kulloinkin käsillä olevassa vahinkotilanteessa. Tämän lisäksi tutkielmassa pyritään nostamaan esille vakuutusehtoja, jotka voivat olla erityisen merkittäviä tilintarkastajan vakuutusturvan näkökulmasta. Tilintarkastajan vastuu voi syntyä jo lievästä huolimattomuudesta, mikäli vahingonkorvausvastuun muut edellytykset tuottamuksen ohella täyttyvät. Tilintarkastaja on lähtökohtaisesti täydessä vastuussa sekä tarkastuskohdetta kohtaan että sivullisia kohtaan aiheuttaessaan vahinkoa. Tilintarkastajan huolellisuus on sidottu hyvän tilintarkastustavan noudattamiseen, jonka sisältö ei ole määriteltävissä yksiselitteisesti. Tilintarkastajan aiheuttaessa vahinkoa on kyse usein siitä, että tilintarkastajan raportointi ei ole ollut asianmukaista. Vastuuvakuutukset näyttäisivät lähtökohtaisesti tarjoavan juridisesti toimivan tavan hallita tilintarkastajan vastuuriskiä. Tyypilliset ehdot, joita sisältyy varallisuusvastuuvakuutuksiin, eivät näyttäisi estävän perusteellisella tavalla tilintarkastajan vastuuriskin hallintaa. Tilintarkastajan on kuitenkin vakuutusturvaa rakentaessaan tarkoituksenmukaista kiinnittää erityistä huomiota muun muassa vakuutettua toimintaa, yhteisvastuuta sekä ajallista ulottuvuutta koskeviin ehtoihin. Vaikka tilintarkastajan aiheuttama vahinko voitaisiinkin korvata vakuutuksesta, on muistettava, että vakuutus ei koskaan korvaa aiheutunutta vahinkoa kokonaisuudessaan. Korvauksen määrää rajoittavat omavastuu sekä määritellyt vakuutusmäärät. Vastuuvakuutukseen käytön voidaan katsoa vaikuttavan tilintarkastajan kannustumiin toimia huolellisesti, sillä se siirtää osan vastuuriskistä ulkopuolisen eli vakuutusyhtiön kannettavaksi. Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuuseen liittyy kuitenkin useita piirteitä, joiden voidaan katsoa lieventävän edellä mainittua vaikutusta