Änkytyksen mitatun vaikeusasteen vertaaminen änkyttävien aikuisten itsearviointiin: Monitapaustutkimus

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, kuinka änkytyksen mitattu vaikeusaste vertautuu änkyttävien aikuisten itsearviointeihin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tarjota tietoa änkytyksen vaikeusasteen mittaamisen ja änkyttävän henkilön itsearvioinnin mahdollisuuksista tutkimustyössä. Kansainvälisissä tutkimuksissa änkyttävien aikuisten änkytyksen mitattua vaikeusastetta ja itsearviointeja on verrattu toisiinsa, mutta aiempaa suomalaista tutkimusta aiheesta ei ole. Tämä tutkimus oli monitapaustutkimus, johon osallistui neljä noin 30-vuotiasta lapsuudesta saakka änkyttänyttä aikuista. Tutkimuksen aineisto muodostui puolistrukturoidusta teemahaastattelusta saaduista puhenäytteistä ja tutkimushenkilöiden täyttämistä itsearvioinneista. Änkytyksen vaikeusteen mittaamisessa käytettiin SSI-4-arviointimenetelmää. Tutkimuksessa havaittiin, että erilaisilla itsearvioinneilla on mahdollista saada änkytyksen mitattua vaikeusastetta monitahoisempi arvio henkilön änkytyksestä. Tässä tutkimuksessa änkytyksen mitattu vaikeusaste ja tutkimushenkilöiden täyttämän ensimmäisen itsearvioinnin pistemäärät korreloivat varsin hyvin, mutta tutkimuksessa käytetty toinen itsearviointi osoitti selkeästi sen, kuinka änkytyksen mitattu vaikeusaste ja änkyttävän henkilön oma arviointi ja kokemus änkytyksestä eivät välttämättä vastaa toisiaan. Tässä tutkimuksessa änkyttävä henkilö saattoi esimerkiksi kokea puhetapansa häiritsevän itseään aina, vaikka hänen mitattu änkytyksen vaikeusasteensa oli erittäin lievä ja hän tiedosti todellisuudessa änkyttävänsä harvoin. Itsearviointien käyttäminen aikuisten änkytyksen vaikeusasteen mittaamisessa, arvioinnissa ja aikuisia koskevissa änkytystutkimuksissa vaikuttaisikin antavan änkytyksen mitattua vaikeusastetta monipuolisemman ja yksilön todellisuutta tarkemmin kuvaavan arvion. Luonnollisesti asiaa tulisi vielä tutkia isommalla otoskoolla ja heterogeenisemmällä tutkimushenkilöiden joukolla