Nuorten päihteiden käytön muutokset 2000-luvun Suomessa

Päihteiden liiallinen käyttö on Suomessa yksi keskeisimmistä kansanterveydellisistä ongelmista ja työikäisen aikuisväestön yleisimmistä kuolinsyistä tai kuoleman taustatekijöistä. Myös nuorten päihteiden riskikäyttö on vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon tulee kiinnittää huomiota. Nuoret ovat esimerkiksi keskeneräisen kehityksensä vuoksi aikuisia käyttäjiä herkempiä monille päihteiden negatiivisille vaikutukselle. Lisäksi haitallisten terveystottumusten kasaantuminen tiettyihin nuorisoryhmiin on väestöryhmien välisten terveyserojen merkittävä taustatekijä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kartoittaa nuorten päihteiden käyttöä ja päihteiden käytön muutoksia 2000-luvun Suomessa sekä pohtia nuorten päihteiden käyttöön ja sen kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan nuorten päihtymistarkoituksessa käytettäviä alkoholivalmisteita sekä huumausaineiksi luokiteltavia muita päihteitä ja näiden päihteiden mahdollista samanaikaista käyttämistä. Nuoruuden aikana omat terveyteen liittyvät tavat ja tottumukset alkavat saada muotoaan ja monesti nuorena myös kokeillaan ensimmäiset kerrat päihteitä. Nuorten päihteidenkäytöstä puhuttaessa voidaan hyödyntää joko syrjäytymismallia tai nuorisokulttuurista mallia. Lisäksi nuorten siirtymistä päihteiden käyttöön ja mahdollista päihdehäiriöiden kehittymistä voidaan tarkastella vaiheittaisena tapahtumana, jossa osa käyttää päihteitä vain kertaluontoisesti kokeilumielessä, osalla käyttö jatkuu hallittuna satunnaiskäyttönä ja osa ajautuu käyttämään päihteitä ongelmallisesti. Tutkielman tulosten perusteella raittiiden nuorten määrä Suomessa on kasvanut 2000-luvun aikana. Myös alkoholin käytön useus sekä humalajuominen ovat vähentyneet ja kerralla nautittujen alkoholiannosten määrät muuttuneet maltillisemmiksi. Muutoksia selitetään muun muassa vanhempien tiukentuneella kontrollilla, valvonnan kiristymisellä ja nuorten muuttuneilla asenteilla. Nuorten huumausaineiksi luokiteltavien päihteiden käyttö on pysynyt melko samalla tasolla koko tarkasteluajanjakson ja yleisimmin nuoret ovat kokeilleet tai käyttäneet kannabista. Toiseksi yleisintä on ollut lääkkeiden väärinkäyttö. Tutkielman tulokset osoittavat muiden huumausaineiden, kuten amfetamiinin, LSD:n ja heroiinin käyttöosuudet hyvin pieniksi nuorilla, vaikka asenteet kaikkia huumausaineita kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi. Sekakäytön muodoista alkoholin ja kannabiksen käyttö samanaikaisesti on ollut nuorten kohdalla yleisintä ja se on hieman laskenut 2000-luvun aikana. Toiseksi yleisintä on ollut lääkkeiden ja alkoholin yhdistäminen päihtymistarkoituksessa ja tämä taas on pysynyt keskimäärin samalla tasolla koko tarkasteluajanjakson. Sekakäytössä muun muassa aineyhdistelmä, käytön tavoitteet ja tilanne vaikuttavat siihen, millaista sekakäyttö on. Nuorten kohdalla yleisin sekakäytön syy on ollut ”pään saaminen sekaisin”