Puettava teknologia ja yksityisyydensuoja työelämässä

Puettavaan teknologiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan asusteina käytettäviä elektronisia laitteita tai vaatteita, joihin on upotettu teknologiaa. Sitä on teknisesti mahdollista hyödyntää mm. työhyvinvoinnin ja -terveyden edistämisessä, työturvallisuuden parantamisessa ja työnantajan omaisuuden hallinnan välineenä. Dataistuneen kulttuurin myötä puettava teknologia kas- vattaa suosiotaan työelämässä, mutta sen lainmukainen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Puettavan teknologian avulla suoritettava työntekijän kehon toimintojen analysointi, seuraaminen ja valvonta tarkoittavat sitä, että tällainen teknologia kerää käytännössä lähes aina työntekijän henkilötietoja. Sekä EU-oikeus, kuten yleinen tietosuoja-asetus, että kansallinen lainsäädäntö, etenkin työelämän tietosuojalaki, asettavat siten merkittäviä rajoituksia mahdollisuuksille hyödyntää puettavaa teknologiaa työpaikoilla. Artikkeli systematisoi työelämässä käytettävän puettavan teknologian lainsäädännöllistä viitekehystä. Tarkastelu painottuu työntekijän henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön. Artikkeli katsoo, että mahdollisuudet hyödyntää puettavaa teknologiaa laillisesti riippuvat hyvin pitkälti esim. työntekijän työtehtävistä. Lisäksi haasteita lainmukaiselle käytölle voi aiheuttaa puettavan teknologian tekninen joustamattomuus, joka saattaa mahdollistaa sen, että työnantajalle päätyy työntekijästä muita kuin työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Artikkeli toteaa, että puettavaa teknologiaa säätelevä normisto on varsin hajanainen sekä paikoin epäselvä. Tämä on omiaan aiheuttamaan haasteita sekä puettavaa teknologiaa kehittäville, että sitä käyttäville yrityksille. Ottaen huomioon puettavaa teknologiaa koskevan tutkimuksen harvalukuisuuden, artikkelin tavoite on myös toimia lainopillisena keskustelunavauksena.Puettava teknologia kasvattaa suosiotaan työpaikoilla dataistuneen kulttuurin ja digitalisoitumisen myötävaikutuksella. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan asusteina käytettäviä elektronisia laitteita tai vaatteita, joihin on upotettu teknologiaa ja sitä voidaan hyödyntää muun muassa työhyvinvoinnin ja -terveyden edistämisessä, työturvallisuuden parantamisessa ja työnantajan omaisuuden hallinnan välineenä. Tällainen työntekijän analysointi, seuraaminen ja valvonta on oikeudellisesti monimutkainen asia. Puettavaan teknologiaan liittyviä juridisia kysymyksiä ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Sekä EU-oikeus että kansallinen lainsäädäntö (mukaan lukien perustuslaki) asettavat merkittäviä rajoituksia sille, miten puettavaa teknologiaa voidaan hyödyntää työpaikoilla. Tämä artikkeli antaa puettavan teknologian juridiikkaan monitieteisen näkökulman. Sen pääasiallinen tieteellinen kontribuutio on lainopillinen, mutta artikkelin tarkastelemia lainopillisia kysymyksiä pohjustetaan muotoilun- ja työelämäntutkimukssa tehdyillä havainnoilla. Artikkeli systematisoi lainsäädännöllistä viitekehystä, joka säätelee puettavan teknologian käyttöä suomalaisilla työpaikoilla, kiinnittäen huomiota normiston aukkoihin ja mahdollisiin käytännön ongelmiin. Artikkelin merkittävin johtopäätös on, että puettavaa teknologiaa säätelevä normisto on varsin hajanainen sekä paikoin epäselvä. Suunnittelijoiden on vaikeaa kehitellä puettavaa teknologiaa työelämän tarpeisiin, mikäli ei ole täysin selvää, millä tavoin lainsäädäntö tämän teknologian käyttöä rajoittaa. Artikkeli esittää lisäksi suosituksia yhtäältä siitä, miten lainsäätäjän tulisi puettavan teknologian yleistymiseen suhtautua, ja toisaalta siitä, kuinka voimassa olevaa lainsäädäntöä tulisi tulkita.Peer reviewe