Vihreä vaatimattomuus – Kestävä suunnittelu 1950–1960-lukujen suomalaisissa arkkitehtien piirtämissä kesäasunnoissa

1950-1960-luvut ovat mökkeilykulttuurin kehityskaaressa erityisen kiinnostava ajanjakso: mökkeily yleistyi voimakkaasti suomalaisten keskuudessa vapaa-ajan vieton muotona ja toisaalta mökkien varustelutaso ei ollut vielä 70-luvun rakennusteollisuuden kehityksen ja 80-luvun nousukauden myötä “ylellistynyt” ns. kakkosasuntomalliin. Viimeisimmät vuosikymmenet ovat nostaneet monia kesämökkejä mukavuustasoltaan miltei kaupunkikotien vertaisiksi – vapaa-aikaa halutaan mökilläkin viettää kotityöt ja muut asumiseen liittyvät puhteet minimoiden. Aivan viimeisimpinä vuosina on myös herätty toden teolla vapaa-ajan asumisen ympäristövaikutuksiin. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on selvittää, onko 1950-1960-lukujen suomalaisten arkkitehtien suunnittelemien mökkien tilasuunnitteluratkaisuissa löydettävissä nykypäivän kesäasuntoihin sovellettavia kestävän suunnittelun piirteitä. Työssä tutkitaan ensin neljän case-esimerkin kautta neljän 1950–1960-lukujen arkkitehdin/arkkitehtiparin suunnitteleman kesäasunnon sisustusarkkitehtuuria niistä löytyvien teksti- ja kuvalähteiden pohjalta. Sitten hahmotellaan, mitkä voisivat olla kriteerejä, joilla kesäasunnon sisustusarkkitehtuurin kestävyyttä arvioidaan. Lopuksi tarkastellaan ja arvioidaan valittuja arkkitehtien piirtämiä kesäasuntoja kestävän suunnittelun näkökulmasta hahmoteltujen kriteereiden pohjalta sekä tehdään havainnoista johtopäätökset ja yhteenveto. Tämän kandidaatintyön tutkimusmenetelmä on kirjallisuustutkimus. Aineisto koostuu kestävän sisustusarkkitehtuurin perusteoksista ja suomalaisen kesämökkeilyn arkkitehtuurin historiaa käsittelevästä kuva- ja tekstimateriaalista sekä aihepiirejä käsittelevistä opinnäytetöistä. Työn tuloksena on, että tutkitut arkkitehtien 1950 ja 1960-luvuilla piirtämät kesäasunnot ehdottavat paluuta yksinkertaisen, vaatimattoman vapaa-ajan asumisen ääreen. Sisustusarkkitehtuurin silmin suurimpia etuja kestävyyden näkökulmasta ovat tuon ajan kesäasuntojen tilojen kompaktius ja muuntojoustavuus sekä runsas puun käyttö pinnoissa ja kalusteissa. Työ toteaa, että katsomalla suomalaisen mökkeilyn suunnittelun menneisyyteen on mahdollista löytää kestäviä ratkaisuja tämän ajan kesäasuntojen suunnitteluun. Työ hahmottelee myös sisustusarkkitehdin roolia kesäasunnon suunnitteluprosessissa