Ympäristötunteita tunnistamassa: Ekokriittis-hermeneuttinen tulkinta kestävyys- ja luontokasvatukseen suuntautuneiden luokanopettajaopiskelijoiden emotionaalisista kompetensseista

Kestävyys- ja luontokasvatuspainotteisen luokanopettajakoulutuksen suorittavat opiskelijat, eli tulevaisuuden ympäristökasvattajat tulevat työssään kohtaamaan kasvavassa määrin lasten- ja nuorten vaihtelevia reaktioita muuttuvaan ympäristöön. Tunneälykkyyden merkitys yhtenä opettajuuden keskeisenä kompetenssina vahvistuu entisestään. Tunnetaidot ovat jo elimellinen osa koulujemme opetussuunnitelmia. Tämän laadullisen, ekokriittis- hermeneuttisen tulkinnan tavoitteena on luoda kuvaa siitä millä tasolla kestävyys- ja luontokasvatuspainotteisen luokanopettajakoulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden emotionaalisista kompetensseista rakentuva tunneälykkyys on. Tutkimuksen tulokset antavat eväitä opettajakoulutuksessa tapahtuvan ympäristökasvatuksen suunnitteluun, mutta hermeneuttisena tulkinta se osaltaan lisää myös ymmärrystä siitä, miten ympäristökriisin herättämiä tunteita, eli ympäristötunteita todellisuudessa sanoitetaan. Teoreettinen viitekehys rakentuu ympäristö- ja luontokäsitteiden monimerkityksellisyyden tarkastelulle. Ympäristöön suhtautumista tarkastelen erityisesti Pietarisen klassisen ympäristöasenne luokittelun kautta, jota peilaan myös kansainväliseen luontosuhdetutkimukseen ja määrittelyyn. Opettajuuden kompetensseja lähestyn Luukkaisen, sekä Virtasen tuottaman teorian kautta. Golemanin tunneälyteoria ohjaa ymmärrystä tunneälytaitojen vaiheittaisen rakentumisen tunnistamiselle. Tutkimuksen aineisto on koottu kaksiosaisena ennakkojäsentäjätehtävänä keväällä 2021 toteutetulla kestävyys- ja luontokasvatuksen sivuaineeseen liittyvällä projektikurssilla. kurssin tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa käytännössä tunnetaitoihin liittyvä oppimiskokonaisuus alueen kouluissa. Tehtävänannon ensimmäisessä osassa opiskelijoiden tuli reflektoida ensin omia luontoon liittyviä tunnekokemuksiaan ja toisessa vaiheessa reflektoida niitä tunteita, joita lapsen tuottama synkeä tulevaisuuteen liittyvä mielikuva heissä herättää. Aineisto muodostui kymmenestä opiskelijoiden tuottamasta kirjoitelmasta, joita tulkitsin Gadamerin jalostaman hermeneuttisen kehän ajatusta mukaillen. Tulkinta syveni aineistolähtöisesti niin, että ekokriittisyys toimi hermeneuttisen lähestymisen tulkkina kiinteästi ympäristöön liittyvän tekstiaineiston tulkinnassa. Aineistoa ei lähestytty tiukan teoriaohjautuneesti vaan metodologiset valinnat nousivat ymmärryksen syventyessä. Tulokset osoittavat opiskelijoiden tunneälyn kehityksen olevan hyvin erilaisissa vaiheissa. Tuloksista näkyy myös, kuinka suuri merkitys ympäristötunteiden tunnistamisella on oman toimijuuden mahdollisuuden tunnistamiselle