Varhaista tukea lapsen kielen kehityksen viivästyessä : toimintamalli varhaiskasvatukselle perheiden ohjautumiseksi vuorovaikutusta tukevaan ryhmään

Puheen kehitys viivästyy jopa viidenneksellä lapsista. Noin 7 %:lla lapsista todetaan kehityksellinen kielihäiriö. Kielen kehityksen viivästyminen aiheuttaa usein haasteita toimintakykyyn, vuorovaikutukseen ja oppimiseen sekä kuormittaa perheen arkea. Myös tunne-elämän haasteet ja syrjäytymisen riski kohoavat. Sekä välittömien että pitkäaikaisten ongelmien vuoksi puheen ja kielen kehityksen viivästymiseen tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Vanhemmille tarjotun varhaisen tuen on todettu parantavan kielellisen kuntoutumisen ennustetta. Kehittämisprojekti oli osa Vuorovaikutuksen avaimet -hanketta, jonka tavoitteena on luoda ryhmämuotoinen interventiomalli perheille, joissa lapsen puheen ja kielen kehitys viivästyy. Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli luoda pysyvä toimintamalli, jonka avulla tukea tarvitsevat perheet ohjataan varhaisessa vaiheessa matalan kynnyksen vuorovaikutusta tukevaan ryhmään. Tavoitteena oli kehittää vanhempainryhmiin ohjaamisen tueksi kriteereitä ja vanhemmille suunnattua esitettä ryhmän markkinoimiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa neuvolan ja varhaiskasvatuksen välisen yhteistyön kehittämisen mahdollisuuksia perheiden ryhmään ohjautumisen kannalta. Tutkimuksellinen osuus toteutettiin neljänä ryhmämuotoisena teemahaastatteluna varhaiskasvatuksen ammattilaisille, johon osallistui yhteensä yhdeksän haastateltavaa. Terveyden ja tasa-arvon edistämisen näkökulmasta on merkittävää, että perheitä ohjataan varhaisen tuen palveluihin tahoilta, jotka tavoittavat kattavasti lapsiperheet Suomessa. Varhaiskasvatus ja neuvola tavoittavat lähes kaikki lapsiperheet Suomessa ja molemmat arvioivat lapsen kasvua ja kehitystä sekä mahdollista tuen tarvetta. Tämän vuoksi molempia tahoja voidaan pitää luontevana ohjautumisen reittinä matalan kynnyksen ryhmämuotoiseen toimintaan. Moniammatillisen yhteistyön keinoin voidaan lisätä perheiden hyvinvointia ja varhaista tukea, minkä vuoksi neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä tulisi edelleen kehittää. Kirjallisuuskatsauksen, aiempien tutkimustulosten ja teemahaastatteluiden tuotoksena luotiin toimintamalli, jonka avulla varhaiskasvatuksesta voidaan ohjata perheitä vuorovaikutusta tukevaan ryhmämuotoiseen toimintaan, kun huoli lapsen kielen kehityksestä on syntynyt. Lisääntynyt tietoisuus kielen kehityksen viivästymisestä ja vanhemman mentalisaatiokyky tukevat lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta sekä lapsen kehitystä. Tieto kielen kehityksestä, sen haasteista ja tukemisen mahdollisuuksista lisäävät vanhempien aktiivista roolia mahdollisen kuntoutuksen alkaessa. Toimintamallia voidaan hyödyntää valtakunnallisesti ja se tukee nykyistä kuntoutuspolkua, perheiden ohjautuessa varhaisen tuen piiriin oikea-aikaisesti