Hyvä edunvalvontatapa toimintatavaksi etätyössä

Opinnäytetyössä tutkittiin hyvän edunvalvontatavan toteutumista etänä. Aihetta oli tärkeää tutkia sen ajankohtaisuuden vuoksi. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin tutkia edunvalvontasihteerin vastuuta edunvalvonnassa sekä tarkastella edunvalvonnan työnjakoa lainsäädäntöä tutkien. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Menetelmää hyödyntäen systematisoitiin edunvalvojan ja edunvalvontasihteerin työskentelyyn liittyvää lainsäädäntöä ja oikeusnormeja. Näiden lisäksi tutkimuksen tueksi tutkittiin edunvalvontaan liittyvien kirjallisuuden ja tehtyjen ohjeistuksien tulkintoja tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksessa esiin nousi puutteita lainsäädännöstä ja ohjeistuksesta. Keskeisimpiä puutteita lainsäädännössä oli edunvalvonnan tehtävienjaon ja toimivallan muodostumisessa. Ohjeistuksessa puutetta löytyi päämiehen tietoturvasta ja tunnistautumisesta. Puute pystyttäisiin oikaisemaan paremmalla ohjeistuksella. Tutkimuksessa myös todettiin, ettei hyvän edunvalvontatavan toteutuminen poikkea toimistolla ja etänä työskentelyn välillä, koska työskentelymuotojen käytössä on samat palvelukanavat. Opinnäytetyön tuloksista voidaan päätellä, että edunvalvontasihteerin toimivallan tulisi muuttua muodostumaan lainsäädännön kautta. Lainsäädäntöön myös tulisi saada tarkennusta tehtävien jaon jakautumisesta edunvalvonnassa. Lainsäädäntöön täytyisi lisätä hyvän edunvalvontatavan määritelmä. Näin siitä muodostuisi pakottavaa lainsäädäntöä, jonka rikkominen on rangaistava teko. Tutkimuksen tuloksista muodostui etätyön tarkistuslista. Sen tarkoituksena on helpottaa etänä työskentelevien työntekoa