Dialogi suomalaisessa elokuvassa : luonnollinen kielenilmaisu fiktiossa

Tutkimuksessa tarkastellaan suomenkielen käyttöä suomalaisten elokuvien dialogissa. Tutkimus etsii vastauksia siihen, miten syntyy hyvä ja luonnolliselta kuulostava dialogi erityisesti suomenkielellä. Kysymys siitä, mikä on luonnollista elokuvan katsojalle, on subjektiivista, mutta tutkimus tarkastelee erityisesti mikä on luonnollista elokuvan henkilöhahmojen ja tarinan kannalta. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota elokuvien hahmoihin, heidän toimintaan, taustatarinaan ja sanavalintoihin. Dialogia ja käsikirjoittamista käsittelevää kirjallisuutta on tuotu tukemaan tutkimusta. Tarkasteluun on otettu myös kohtauksia suomalaisista elokuvista ja avattu niiden käsikirjoitusta hahmottamaan lukijalle paremmin dialogien rakennetta. Ensimmäinen osa tutkimuksesta käsittelee yleisellä tasolla sitä, mitä dialogi on ja mitkä lainalaisuudet siihen vaikuttavat. Toisessa vaiheessa analysoidaan suomalaisia elokuvia ja niiden kohtauksia. Tutkimukseen on otettu tarkasteluun Jarmo Lampelan Sairaan kaunis maailma, Juho Kuosmasen Hymyilevä mies ja J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja. Kolmanneksi tutkimuksessa on analysoitu kevyesti elokuvien dialogien eroja sekä niiden henkilöhahmoja ja tarinoiden rakennusta. Viimeiseksi tutkimuksessa nostetaan tarkasteluun uudempi Ylen TV-sarja, Zone-B, jossa on sama ohjaaja kuin yhdessä analysoitavassa elokuvassa, Hymyilevässä miehessä, Juho Kuosmanen. Zone-B TV-sarja on valittu symboloimaan uudempaa tuulta Suomen televisiokentällä. Tutkimukseen valitut suomalaiset elokuvat ovat valittu sen perusteella, millaista palautetta ja arvostusta ne ovat saaneet Suomessa tai muualla maailmassa. Tutkimuksen päämääränä on luoda tietoisuutta dialogin luonteesta suomalaisissa elokuvissa sekä auttaa tutkijaa käsikirjoittamaan parempaa dialogia työelämässä sekä muissa luovissa projekteissa, jotka vaativat henkilöhahmojen rakentamista ja dialogia