Digitaalisen henkilöllisyyden kehittäminen ja julkishallinnon rooli palveluntarjoajana

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja selvittää nykylainsäädännön, lainsäädäntöuudistusten ja kansallisten hanketoteutusten tarjoamat mahdollisuudet ja asettamat vaatimukset digitaalisen henkilöllisyyden ja sähköisen tunnistamisen palvelujen käyttäjille (luonnollisille henkilöille) ja julkishallinnon palveluntarjoajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa informaatiota ja kehittämistehtävänä toteuttaa kohdeorganisaation sisäiselle asiakkaalle, Digi- ja väestötietoviraston digitaalisen henkilöllisyyden palvelujen ja sähköisen tunnistamisen palvelujen tarjoajalle, tuotettuun informaatioon pohjautuva aputyökalu. Tuotettu informaatio ja aputyökalu osaltaan tukevat ja edistävät tuote- ja palvelukehitystä ja palvelujen tarjontaa. Opinnäytetyön tietoperustassa kuvataan digitalisaation, digitaalisen henkilöllisyyden ja sähköisen tunnistamisen kehityskaaren vaiheita, nykytila ja tulevat uudistukset Suomessa ja Euroopassa. Näihin sisältyvät digitaalisen henkilöllisyyden kehittämisen hanke ja henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista koskeva hanke, hankkeiden tulevat kansalliset toteutukset sekä eurooppalaista digitaalista identiteettilompakkoa koskevat EU-esitykset. Tietoperustassa kuvataan myös kansalliset viranomaiskartoitukset ja -selvitykset sähköisen asioinnin toimintaympäristöstä ja sen kehittämistarpeista. Lisäksi tietoperustassa tuodaan esille julkishallinnon palveluntarjonnan lähtökohtina digitaalisten palvelujen ensisijaisuus, palvelujen asiakaslähtöisyys, hallintolain mukainen palveluperiaate, yhdenvertaisuus, saatavuus, käytettävyys, esteettömyys, saavutettavuus, tietosuoja, tietoturva, käyttäjän kielelliset oikeudet ja myös (kustannus)tehokkuus. Opinnäytetyön kehittämistehtävän toteuttamisessa käytettiin tieteellisenä lähestymistapana konstruktiivista tapaustutkimusta sekä palvelumuotoilun ja oikeusmuotoilun eri menetelmiä ja työkaluja. Käytettyjä menetelmiä ja työkaluja olivat dokumenttianalyysi, havainnointi etnografisena menetelmänä, kysely, asiakaspersoonat, arvonluontimalli arvolupauksineen, muotoiluohjurit, ideointimenetelmänä 8 x 8 –menetelmä, ideoiden arviointitaulukko, konseptointi, kuvakäsikirjoitus ja prototypointi. Aineiston analysointitapana käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kehittämistyössä saatujen tulosten perusteella enemmistö tutkimuksen kohteena olleista tahoista oli sitä mieltä, että tuotteiden ja palveluiden tärkeitä ominaisuuksia ovat helppokäyttöisyys, helppolukuisuus, yleis- ja selkeäkielisyys, informoivuus, rakenteellinen ja sisällöllinen selkeys, yksinkertaisuus, toisiinsa kytkeytyvän keskeisen tiedon helppo löydettävyys ja visuaalisuus (erityisesti värien ja kuvien kautta). Näiden ominaisuuksien toteutumista pyrittiin edistämään aputyökalun konseptin mukaisilla toiminnallisilla, sisällöllisillä ja visuaalisilla elementeillä. Tulosten perusteella aputyökalun sisällössä huomioitiin myös normatiivinen ajantasaisuus, kattavuus ja säädösten väliset kytkökset. Aputyökalun jatkokehitysidea laajentaisi aputyökalun soveltamisalaa muihin palveluihin, mikä tarkoittaisi myös laajemman säädöspohjan ja tukidokumentaation tarkastelua