Elvytysosaamisen arviointi Helsingin pelastuslaitoksella

Elvytys on yksi haastavimmista ja aikakriittisimmistä tehtävistä, joita ensihoitajat työssään kohtaavat. Ensihoitajien elvytysosaamisen on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan keskinkertaista, ja säännöllisen koulutuksen tarvetta korostetaan. Tutkimuksissa korostetaan tärkeimpien teknisten suoritteiden lisäksi ei-teknisten taitojen osaamisen tärkeyttä sydänpysähdyspotilaan hoidon yhteydessä. Sydänpysähdyspotilaan hoito on myös määritelty yhdeksi ensihoidon keskeisimmistä osaamisalueista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Helsingin pelastuslaitoksen ensihoitajien elvytysosaamista simulaatiotilanteessa. Elvytysosaamisen arviointi suoritettiin havainnoimalla ensihoitajien elvytysosaamista CASE-tyyppisessä simulaatiossa, jossa käytettiin Corpuls 3T-laitetta (puoliautomaattinen monitoridefibrillaattori) ja ensihoitovälineitä, kuten hoitolaukkua ja happireppua. Potilaana käytettiin Resusci Anne elvytysnukkea. Havainnointia varten kouluttajille kehitettiin strukturoitu havainnointilomake, josta kerätyt tulokset siirrettiin sähköiseen muotoon ja analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Havainnoitavat osa-alueet olivat elvytyksen aloitus, lähtörytmin tunnistaminen, defibrillaatio, hengitystien turvaaminen ja muut havainnot. Tulokset raportoidaan frekvensseinä, prosenttiosuuksina ja vaihteluväleinä. Opinnäytetyön tulosten perusteella Helsingin pelastuslaitoksen ensihoitajien elvytysosaamista voidaan pitää hyvänä kriittisimpien toimien, eli painantaelvytyksen ja varhaisen defibrillaation osalta. Hengitystien turvaaminen nieluputkella ja tekohengityspalkeella osattiin jopa erittäin hyvin. Elvytyksen muut osa-alueet osattiin myös pääsääntöisesti hyvin tai melko hyvin. Osaamisessa havaittiin eniten puutteita ei-teknisten taitojen, kuten closed-loop kommunikaation käytössä. Kommunikaatioon on jatkossa tärkeä kiinnittää erityistä huomiota, koska sen on todettu olevan tärkein yksittäinen potilasturvallisuuteen ja työturvallisuuteen vaikuttava seikka. Myös ensihoitajien intubaation suorittaminen sydänpysähdyspotilaalle vaatii jatkossa tarkastelua. Osa näistä suoritteista epäonnistui, eikä intubaation ole todettu parantavan sydänpysähdyspotilaan ennustetta elvytyksen alkuvaiheessa. Vastaavanlaista elvytysosaamisen arviointia ja seurantaa on hyvä toteuttaa jatkossakin Helsingin pelastuslaitoksella. Kerättyä tietoa on myös hyödyllistä verrata sydänpysähdyspotilaiden selviytymiseen tulevaisuudessa. Näin saadaan arvokasta tietoa ensihoitajien osaamisen tasosta ja mahdollisista kehityskohdista, kun elvytystä pyritään kokonaisuudessaan kehittämään entistäkin paremmaksi. Nyt havaittuihin kehityskohtiin täytyy panostaa jo seuraavissa elvytyskoulutuksissa.Resuscitation is one of the most challenging and time-critical tasks that paramedics face in their work. The resuscitation skills of paramedics have been found to be mediocre in previous studies and the need for regular training is emphasized. In addition to key technical skills, research emphasizes the importance of non-technical skills in the care of cardiac arrest patients. The treatment of patients with cardiac arrest has also been identified as one of the key areas of expertise in emergency care. The purpose of this thesis is to find out the resuscitation skills of paramedics at the Helsinki Rescue Department in a simulation situation. The assessment of resuscitation competence was performed as a group work in a CASE-type simulation using a Corpuls 3T device (semi-automatic monitor defibrillator) and first aid equipment such as a treatment bag and oxygen bag, the patient was a Resusci Anne resuscitation doll. For the observation, a structured observation form was developed for the trainers, from which the collected results were transferred to electronic form and analyzed with the Excel spreadsheet program. The areas observed were onset of resuscitation, identification of the rhythm, defibrillation, airway management, and other findings. Results are reported as frequencies, percentages and ranges. Based on the results of the thesis, the resuscitation skills of paramedics at the Helsinki Rescue Department can be considered good in terms of the most critical operations, as pressure resuscitation and early defibrillation. Securing the respiratory tract with a pharyngeal tube and an artificial respiration bellows was even very well performed. Other aspects of the CPR were also generally well or fairly well mastered. Competences identified the most gaps in the use of non-technical skills such as closed-loop communication. It will be important to pay special attention to communication in the future, as it has been identified as the single most important factor affecting patient and workers safety. Performing intubation of paramedics by a cardiac arrest patient also requires further consideration. Some of these performances failed, and intubation has not been shown to improve the prognosis of cardiac arrest in the early stage of resuscitation. A similar assessment and monitoring of resuscitation expertise should continue to be carried out at the Helsinki Rescue Department. The data collected should also be compared with the survival of patients with cardiac arrest in the future. This will provide valuable information on the level of competence of paramedics and possible points of development as the overall recovery is further developed. The points of development now identified must be addressed in the next CPR training