Hantering av patientsäkerhet på fysioterapeutens direktmottagning inom specialsjukvårdens akutpoliklinik - en studie ur förmannens och teamarbetets perspektiv

Akutpoliklinikerna både i Finland och utomlands tenderar att allt oftare vara överbelastade på grund av patienter med icke-akuta problem. Därför har man sökt lösningar genom att utnyttja även andra yrkesgrupper inom akutvården för patienter som i vårdbedömningen inte anses behöva läkarvård. Fysioterapeutens direktmottagning är en verksamhetsmodell som man redan i över två årtionden använt i primärhälsovården i Finland. Modellen används numera också inom specialsjukvårdens akutvård i liten skala. Syftet med detta masterarbete var att utvärdera ledarskapets och teamarbetets betydelse för patientsäkerheten på fysioterapeutens direktmottagning i akutvården inom specialsjukvården i Finland. De teoretiska referensramarna som användes var Världshälsoorganisationen WHO:s modell om patientsäkerhet ICPS - International Classification of Patient Safety, och den internatioella triageklassificeringen ESI – Emergency Severity Index. Som metod användes halvstrukturerad individuell temaintervju med deduktiv ansats. Intervjuerna, som gjordes med läkare, triageskötare, direktmottagningsfysioterapeuter samt förmän bandades, transkriberades och analyserades i enlighet med Lundman & Hällgren Graneheims kvalitativa innehållsanalys. Analysen visar tydligt på samarbetets betydelse och triagesskötarens avgörande roll när det gäller introduktion av fysioterapeuternas direktmottagning inom akutvården. Informanterna ansåg vidare att marknadsföring av fysioterapeuternas direktmottagning samt synlighet på akutpolikliniken är väsentlig för att verksamheten ska få fotfäste inom akutvården. Därtill ansågs det viktigt att förmannen stödjer utvecklingen av verksamheten genom att diskutera feedback från kundrespons och anmälningar om farosituationer med personalen för att kunna utveckla verksamheten inklusive patientsäkerheten.Päivystyspoliklinikat ovat ylikuormittuneita niin Suomessa kuin ulkomailla. Tähän on haettu ratkaisuja ohjaamalla tietyt potilasryhmät muille hoitoalan ammattilaisille päivystyksen hoidontarpeen arvioinnissa, mikäli lääkärin vastaanotto ei ole tarpeellinen. Suomessa fysioterapeuttien suoravastaanottoa on käytetty jo toistakymmentä vuotta toimintamallina perusterveydenhuollossa. Mallia on otettu käyttöön pienimuotisesti myös erikoissairaanhoidon päivystyksessä viime vuosina. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida johtajuuden ja tiimityön merkitystä potilasturvallisuuteen fysioterapeutin suoravastaanotolla erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalla Suomessa. Tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä käytettiin Maailman terveysjärjestön, WHO:n, ICPS – International Classification of Patient Safety sekä kansainvälistä ESI – Emergency Severity Index triageluokittelua. Menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua yksilöllistä teemahaastattelua deduktiivisella näkökulmalla. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin Lundman & Hällgren Graneheimin laadullisella sisällönanalyysillä. Tulosten tulkinta osoittaa selvästi yhteistyön merkityksen ja triagehoitajan ratkaisevan roolin jalkautettaessa fysioterapeutin suoravastaanottoa päivystystoimintaan. Tutkimukseen osallistuneet pitivät fysioterapeutin suoravastaanottotoiminnan markkinointia ja fysioterapeutin näkyvyyttä päivystyksessä tärkeinä tekijöinä toiminnan jalkauttamisessa päivystystoimintaan. Lisäksi esimiehen roolia toiminnan kehittämisessä pidettiin tärkeänä. Potilaspalautteissa ja vaaratilanneilmoituksissa esiin nousseet asiat on hyvä käydä läpi henkilöstön kanssa. Tämä mahdollistaa toiminnan kehittämisen potilasturvallisuus huomioiden