Luova Prosessi – Suunnitteluprojekti inhimillisenä toimintana

Rakennetun ympäristön suunnittelu on useimmiten projektityötä, jossa projektinhallinta kohtaa luovan suunnittelun. Tämä opinnäytetyö tutkii sitä, miten näiden kahden yhteensovittaminen toimii nykyisessä toimintaympäristössä. Opinnäytetyön pohjana on hypoteesi, suunnittelijoiden osaaminen ja merkityksellisyyden tunne kohdistuu työn luovaan osaan. Tutkimuksen pohjaksi työssä selvitettiin, pitääkö hypoteesi paikkaansa Jatkotutkimus kohdistettiin siihen osaan projektityöstä, joka koetaan vaativan eniten kehitystä. Työn tavoite on tuoda esiin sellaisia työkaluja, joiden avulla suunnittelija pystyy yhdistämään johdonmukaisen projektijohtamisen omaan ainutlaatuiseen luovaan prosessiinsa. Hypoteesi testattiin kyselyn ja haastatteluiden kautta. Siinä, missä kysely tarjoaa laajemman mitattavan otannan nykytilasta, antavat haastattelut syvemmän ymmärryksen syistä ja seurauksista. Nämä tutkimukset osoittivat hypoteesin pääosin oikeaksi. Projektijohtamisen menetelmiä ei ole opittu osana tutkintoa, vaan osaaminen on saatu pääosin työssä muita seuraamalla. Harvassa työyhteisössä on selkeästi sovittuja käytäntöjä projektijohtamiseen. Kun tähän yhdistetään jokaisen suunnittelijan omat luovat prosessit, lopputuloksena on tarpeettoman haastava projekti. Opinnäytetyö tarjoaa käytännön esimerkkejä siihen, miten projektin saa paremmin haltuun ja miten omaa luovaa prosessia voi kehittää. Käsiteltäviä työkaluja ovat projektityön yleiset käytännöt, ajattelun ja luovuuden työkalut sekä energian kohdentaminen projektissa. Työkalujen tavoite on tarjota ammattialalle mahdollisuus parantaa projektinhallintaa, ilman että suunnittelijalle ominaista luovaa prosessia jyrätään. Näin työkalut ja menetelmät koetaan omiksi, eikä ulkoa pakotetuiksi. Koska luova prosessi on syvästi henkilökohtainen, lähestyy tämä opinnäytetyö suunnitteluprojektia inhimillisenä toimintana