Poliisin ja yksityisen terveydenhuollon tiedonvaihto aselupa-asiassa

Tämä opinnäytetyö koskee poliisin lupahallinnon ampuma-aselupien käsittelyä sekä siihen liittyvää tiedonvaihtoa yksityisen terveydenhuollon kanssa. Tutkimuksen aiheenrajauksen kannalta tämä tarkoittaa keskittymistä poliisin toimintaa koskeviin säädöksiin, lupahallinnosta annettuihin yleisiin oikeusperiaatteisiin, terveydenhuoltoa koskeviin säädöksiin sekä perusoikeuksien toteutumiseen ja viranomaisten tiedonvaihtoa koskeviin haasteisiin. Poliisin ja yksityisen terveydenhuollon välisen tiedonvaihdon haasteiden taustalla on usein sekä perusoikeuksien välinen ristiriitatilanne että julkista valtaa käyttävän viranomaisen ja yksityisen sektorin edustajan tietynlainen kielimuuri. Lupavalvontaviranomainen tarvitsee niitä tietoja toteuttaakseen sille laissa määrättyä tehtävää, joita terveydenhuolto sitä velvoittavien salassapito- ja vaitiolosäädösten takia ei pysty poliisille antamaan. Koska tiedonvaihdon laillisuudessa on usein kyse intressipunninnasta, on punnintaa tehtävä arvioitaessa yksilön tärkeitä perus- ja ihmisoikeuksien suojaamista silläkin uhalla, että samalla joudutaan rikkomaan jotain muuta perus- tai ihmisoikeutta. Tutkimuksessa todettiin, että tiedonvaihtoa ohjaavat säädökset koskevat usein terveydenhuoltoviranomaista. Tämän takia pyrittiin myös selvittämään milloin lailla säädetyn julkisen tehtävän kuten terveydenhuollon ja työterveyden hoitaminen voidaan toteuttaa yhtiömuotoisesti ja miten se muuttaa yhtiötä laillisena entiteettinä. Opinnäytetyön tulosten loppupäätelmänä voidaan todeta, että nykyiset säädökset mahdollistaisivat sujuvan tiedonvaihdon. Tilannetta, jossa valvontaviranomainen ei saa pyytämäänsä tietoa koskien aseluvanhakijaa, ei pitäisi säädösten perusteella syntyä, oli tiedonvaihdon kohteena julkinen tai yksityinen toimija