Lapsettomuus ja vanhempien tuen tarve

Tahaton lapsettomuus on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja jatkuvasti kasvava ilmiö, joka voi koskettaa ketä tahansa. Lapsettomuudesta kärsiville on tarjolla erilasia hoitomuotoja lapsettomuuden hoitoon, mutta prosessi on usein pitkä ja vaatii siihen ryhtyvältä sitoutuneisuutta henkisesti, ajallisesti sekä taloudellisesti. Lapsettomuushoitoprosessin aikana tarjottavalla psyykkisellä tuella on suuri merkitys itse lapsettomuushoitojen lisäksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, millaista tukea lapsettomuudesta kärsivät vanhemmat kaipaavat lapsettomuushoitoprosessin aikana ja millaisena he kokevat tuen merkityksen. Opinnäytetyön tiedonhakuun käytettiin kansallisia ja kansainvälisiä tietokantoja sekä manuaalista hakua. Opinnäytetyöhön valikoitui kuusi lähdettä, jotka vastasivat ennalta määritettyihin tutkimuskysymyksiin. Aineistot valittiin tiettyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien kautta. Tutkimustuloksena aineistoista nousi kolme pääluokkaa. Pääluokkia ovat psyykkinen tuki, sosiaalinen tuki ja tiedollinen tuki. Tutkimustulosten perusteella vanhemmat kaipaavat rankkojen ja pitkien lapsettomuushoitojen aikana psyykkistä, sosiaalista ja tiedollista tukea koko lapsettomuushoitoprosessin ajan ja tukea kaivataan niin ammattilaisilta, läheisiltä, kuin vertaisiltakin. Psyykkisen tuen merkitys vanhemmille on selvästi isossa roolissa lapsettomuushoitojen aikana. Ammattilaisilta saatu tuki ja apu tunteiden hallintaan sekä jäsentelyyn on tärkeää lapsettomuushoitoprosessin herättämien monimuotoisten ja nopeasti vaihtuvien tunteiden vuoksi. Sosiaalinen tuki puolisolta ja läheisiltä koetaan tärkeäksi ja helpottavan selviytymistä arjesta lapsettomuushoitojen keskellä. Vertaistuen avulla lapsettomuudesta kärsivät kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voivat jakaa kokemuksiaan heitä parhaiten ymmärtävien vertaisten kanssa. Tiedollisen tuen merkitys korostuu lapsettomuushoitojen alussa, mutta sitä kaivataan riittävästi koko hoitoprosessin ajan. Vertaisten välillä jaettu kokemustieto nousi yhtenä tärkeänä tiedollisen tuen muotona esiin. Ikävä kyllä tutkimuksissa kävi myös ilmi useiden vanhempien kokemus lapsettomuushoitojen aikana koetusta ulkopuolisuuden tunteesta ja siitä, että psyykkinen tuki saattaa jäädä liian vähäiseksi, ikään kuin lääketieteellisen hoidon jalkoihin. Tutkimustulokset auttavat ammattilaisia ymmärtämään paremmin vanhempien tarpeita ja toiveita tuen suhteen. Ammattilaiset voivat hyödyntää tutkimustuloksia lapsettomuudesta kärsivien parien kohtaamisessa siten, että he kartoittavat vanhempien tuen tarpeita kokonaisvaltaisesti hoitoprosessin eri vaiheissa. Ammattilaisilla tulisi olla riittävästi aikaa pysähtyä vanhempien tuen tarpeiden äärelle, sillä riittävällä ja oikeanlaisella tuen saamisella on suuri merkitys vanhemmille myös hoitojen jälkeen