Pieni suuri koreografi : koreografin ja koreografian merkitys musikaalituotannossa 2020-luvun vaihteessa Suomessa

Tämä opinnäytetyö tutki musikaalikoreografin roolia musikaalituotannossa sekä eri tapoja valmistaa musikaalikoreografioita Suomessa. Tavoitteena oli saada näkemys koreografin ja koreografian merkityksestä musikaalituotannossa, kerätä tietoa, jonka avulla voitiin kartoittaa musikaalikoreografin ajankuva, sekä tutkia eri lähestymistapoja musikaalikoreografian luomiseen. Tämän lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena oli tarjota uusia näkökulmia ja hyväksi koettuja työkaluja ja kokemuksia musikaalikoreografian työhön. Opinnäytetyössä lähestyttiin aihetta määrittelemällä ensin tutkimuksen keskeiset käsitteet. Tämän jälkeen perehdyttiin musikaalikoreografin rooliin sekä musikaalikoreografin että musikaalikoreografin työkavereiden näkökulmasta. Työssä tutustuttiin myös musikaalikoreografin työyhteisöön sekä perehdyttiin erilaisiin tapoihin rakentaa musikaalikoreografia 2020-luvun vaihteen Suomessa. Pääasiallisena aineistona toimi tutkimuksellinen aineisto, joka on koottu Suomen musikaalikoreografeille sekä musikaalikoreografien läheisimmille työkavereille suunnatuilla kyselyillä. Kyselyyn vastasi 34 musikaalikoreografia ja vastausprosentti oli 94 %. Aineiston analyysissa käytettiin fenomenografista analyysia, joka on laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmä. Kyselyissä kartoitettiin yleisten tietojen lisäksi tietoja musikaalikoreografien toiminnasta musikaalituotannoissa sekä musikaalikoreografian rakentumisesta musikaaliin. Kyselyssä musikaalikoreografeille nostettiin esiin muutamia ajankohtaisia kysymyksiä teatteriin ja musikaalintekoon liittyvistä aiheista. Kyselyn tulosten perusteella musikaalikoreografien roolien ja heidän työnkuvansa esiin nostaminen tämän opinnäytetyön toimesta koettiin tarpeellisena. Moni kokee tekevänsä arvokasta työtä, mutta sitä varjostaa työn kova paineisuus. Kyselyn mukaan painetta ylläpitää muun muassa työyhteisön heterogeenisyys, tiukat työaikataulut, paikkausjärjestelmät, työilmapiiri, palkkaus, arvostus ja kritiikki. Tämän lisäksi uusien suomalaisten kantaesitysten vähyyteen pitäisi etsiä syitä sekä kiireesti kiinnittää huomiota musikaalintekijöiden koulutukseen. Opinnäytetyön yksi tärkeimmistä tavoitteista oli tarjota uusia näkökantoja käsiteltäviin aiheisiin ja avata keskustelua. Suomessa ei ole tehty aikaisemmin musikaalikoreografeihin kohdistuvaa tutkimusta. Tässä opinnäytetyössä aloitettuja tutkimuksia onkin syytä jatkaa, jotta saadaan lisättyä tietoisuuttaa ja arvostusta musikaalikoreografien työstä