Valitusosoituksen merkitys hallintolainkäytössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä valitusosoituksen merkitykseen hallintolainkäytössä ja luoda siitä selkeä kokonaiskuva. Tarkoitus oli myös koota kattava ja ytimekäs tietopaketti, jota voivat hyödyntää alalla toimivat sekä kaikki, joita aihe koskettaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota yhteen valitusosoituksen sääntely ja oikeuskäytäntö sekä selvittää lukijalle yleisesti valitusosoitukseen vaikuttavat tekijät ja prosessia sen ympärillä. Työssä käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää ja hyödynnettiin oikeudellisia lähteitä. Tärkeimpinä lähteinä toimivat oikeuskirjallisuus, lainsäädäntö ja julkaistut ratkaisut. Työn pääasiallisina sääntelyn lähteinä toimivat laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) ja hallintolaki (434/2003), jotka säätelevät tuomioistuimen ja viranomaisen päätöksiin liitettäviä valitusosoituksia. Työ vahvisti käsitystä siitä, että lainsäädäntö määrittelee valitusoikeuden tai sen puuttumisen eikä viranomainen voi valitusosoituksella tähän vaikuttaa. Asianosaisen tai muutoksenhakuun oikeutetun oikeusturva ei voi olla heikompi valitusosoituksen puutteellisuudesta tai virheellisyydestä johtuen. Viranomaisella ja muutoksenhakijalla on omat velvollisuutensa muutoksenhakuprosessin aikana, ja näillä on oleellinen merkitys olla myötävaikuttamassa asian selvittämiseen sen oikeudellisen luonteen vaatimalla tavalla. Johtopäätöksenä ja kaiken kootun tiedon perusteella voidaan todeta, että valitusosoituksen on tarkoitus ohjata valittajaa ymmärrettävästi niin, että hän kykenee tekemään valituksen vaatimusten mukaan ja määräajan puitteissa. Valitusosoituksen tulee olla pätevä sille kuuluvalla tavalla ja valittajan tulee voida luottaa sen oikeellisuuteen. Valitusosoituksen virheellisyyteen tai puutteellisuuteen liittyen löytyy huomattava määrä ylempien laillisuusvalvojien ja KHO:n ratkaisuja, vaikka laissa on lueteltu sisältövaatimukset valitusosoituksille. On kunkin viranomaisen ja tuomioistuimen itsensä vastuulla laatia omat valitusosoituksensa, sillä siihen ei ole olemassa yhtä yleispätevää mallia. On siis olennaista, että viranomainen ja tuomioistuimet, jotka päätöksiinsä liittävät valitusosoituksia, toimivat asian suhteen itsenäisesti ja ovat asiasta perillä