Ensihoitopotilaan lopullinen diagnoosi osana ensihoitajan ammatillista kehittymistä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka tärkeäksi ensihoitajat kokevat tiedon ensihoitopotilaan jatkohoidossa saamasta diagnoosista, millaisen menetelmän ensihoitajat kokisivat parhaaksi tämän tiedon saamiseen ja miten diagnoosin tietäminen vaikuttaisi ensihoitajan ammattitaidon kehittymiseen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää laissa hyväksytyt mahdollisuudet diagnoosin tietämiseen hoitosuhteen päätyttyä. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Aikaisemmissa samankaltaisissa tutkimuksissa oli melko vähäiset vastausmäärät, minkä vuoksi tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saavuttaa suurempi vastausmäärä ja luotettavuus kyselyyn. Kyselyyn vastanneista suurin osa kokee ammattitaitonsa kehittämisen kannalta tärkeäksi saada tietää potilaan lopullisen diagnoosin. Tähän mennessä diagnoosia on tiedusteltu muun muassa kasvotusten, sähköpostitse ja puhelimitse. Diagnoosia on jätetty kysymättä enimmäkseen siksi, että nykyiset menetelmät koetaan hankaliksi ja aikaa vieviksi. Vastausten perusteella paras menetelmä olisi automatisoitu, sähköinen järjestelmä, josta diagnoosin voisi katsoa ilman, että sitä tarvitsisi erikseen kysyä keneltäkään. Diagnoosin tietäminen on vaikuttanut ammattitaidon kehittymiseen esimerkiksi siten, että vastaajat tunnistavat sairauksia ja niiden oireita aiempaa paremmin, ovat oppineet uusia sairauksia sekä muuttaneet toimintatapojaan näiden perusteella. Tällä hetkellä ensihoitajilla ei ole lain näkökulmasta oikeutta saada tietoja potilaasta hoitosuhteen päätyttyä. Vastausten perusteella voidaan todeta, että potilaan diagnoosin tietämisestä olisi hyötyä ensihoitajan ammattitaidon kehittymiselle ja siten pidemmällä aikavälillä se vaikuttaisi myös hoidon laatuun. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää ensihoitokoulutuksen sekä koko alan kehittämisessä. Jatkossa voisi tutkia, vaikuttaisiko diagnoosien tietäminen käytännössä esimerkiksi tulevien potilaiden työdiagnoosin osuvuuteen lopulliseen diagnoosin verrattuna sekä potilaiden selviytymiseen. Lisäksi kansalaisille voisi toteuttaa kyselyn, jossa selvitettäisi, kuinka suuri osa heistä antaisi ensihoitajille luvan tarkastaa diagnoosin hoitosuhteen päätyttyä, jos he joskus päätyisivät ensihoidon potilaiksi.The purpose of this thesis was to define how important it is for paramedics to find out the final diagnosis of their patient after follow-up treatment. In addition, their thoughts about the best method for obtaining the information and the effect of that information on their professional competence were studied. Moreover, the legal grounds to paramedics having access to the diagnosis were examined. The method of this study was a quantitative electronic survey. The results showed that the respondents felt that it was important for the development of their competence to find out the final diagnosis of the patient. The current practice for respondents to ascertain the final diagnosis was by asking their colleagues or superiors and this was considered too time-consuming. The paramedics felt that an automatic computer system would be the best option for ascertaining the final diagnosis. By knowing the final diagnosis, the paramedics felt that they were able to recognise illnesses and symptoms better, though they currently do not have legal access to the information. The data indicates that knowing the final diagnosis helps improve paramedics' professional competence and thus the quality of general care. The survey results can be utilised to improve the teaching and practice of emergency care. Further research could examine if accuracy of future working diagnoses could be improved with information of the final diagnosis and whether the general populace would be willing to allow paramedics access to their diagnosis