Länsi-Uudenmaan joukkoliikenteen järjestämistapaselvitys

Työssä määriteltiin vaihtoehtoisia avoimen joukkoliikenteen järjestämistapoja Uudenmaan ELY-keskuksen sekä suunnittelualueen kuntien kanssa. Suunnittelualueeseen muodostivat Länsi-Uudenmaan kunnista Lohja, Vihti, Karkkila sekä Inkoo. Joukkoliikenteen nykytila sekä sen suurimmat haasteet kartoitettiin kuntahaastatteluiden avulla ja tarkastelemalla nykyisen palvelutason toteutumista. Suunnittelualueen joukkoliikenteen nykytilanteen suurimmat ongelmat liittyvät lippu- ja informaatiojärjestelmään. Toinen keskeinen haaste on, että markkinaehtoisella liikenteellä on vain viiden päivän ilmoitusvelvollisuus, jos liikennöitsijä haluaa lopettaa liikennöimänsä vuorona, mikä aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja työtä sekä kunnille että ELY-keskukselle. Tällä hetkellä osa tärkeistä yhteyksistä, kuten kuntien välisistä koululaisten ja opiskelijoiden käyttämistä vuoroista ja linjoista, on markkinaehtoista liikennettä, joten niiden yhtäkkinen lopettaminen vaatii reitin korvaamista kunnan ja/tai ELYn ostoliikenteellä. Joukkoliikennekokonaisuus on siis nykytilanteessa hajanainen eikä kuntien käsissä. Kunnilla on selkeä tahtotila kehittää alueen joukkoliikennettä ja tiivistää kuntien välistä yhteistyötä, ja käytännössä tämä vaatii järjestämistavan muutosta, sillä nykytilanteen haasteet eivät ole nykyisellä järjestämistavalla ratkaistavissa. Nykytilakartoituksen, palvelutasoanalyysin ja kuntahaastatteluiden pohjalta muodostettiin viisi erilaista skenaariota avoimen joukkoliikenteen järjestämistavoista nykyisen toimintamallin lisäksi. Skenaarioiksi valittiin paranneltu nykymalli, kuntavetoinen brutto- sekä nettomalli ja ELY-vetoinen brutto- ja nettomalli. Uudenmaan ELY-keskus on vakiintunut toimivaltainen viranomainen, ja nykytilanteessa kunnat ovat pääasiassa tyytyväisiä ELY-vetoiseen joukkoliikenteen järjestämismalliin. Kuntavetoiset mallit vaativat jatkokehittelyä, sillä nykytilanteessa kunnat eivät ole vielä valmiita ottamaan vastuuta joukkoliikenteen järjestämisestä, eikä siihen löytynyt juurikaan halukkuutta. Joukkoliikenteen hankkiminen bruttomallilla antaa vapaammat kädet tilaajille liikenteen kehittämiseen verrattuna nettomalliin. Brutto- ja nettomallin sopimuskustannukset ovat melko lähellä toisiaan, vaikka mallien lipputulot jakautuvat eri tavalla tilaajan ja liikennöitsijän kesken. Lipputuloriskin kantaminen onkin yleensä kannattavaa tilaajalle (bruttomalli) verrattuna siihen, että riski siirretään liikennöitsijälle (nettomalli). Työn jälkeen osallisten on päätettävä, otetaanko liikenne haltuun, kuka vastaa haltuun otetun liikenteen järjestämisestä jatkossa ja millä hankintamallilla liikenne tilataan