Suomen kuljetusjärjestelmän kehitys toisen maailmansodan aikana : siviili- ja sotilasviranomaiset kuljetusten johtajina

Yhteiskunnan toimintaedellytykset perustuvat ihmisten mahdollisuuteen liikkua ja kuljettaa tavaroita eri keinoin paikasta toiseen. Jokaisen valtion kehitysaste on aina suuressa määrin riippuvainen kulkulaitoksen rakenteesta ja sen laadullisesta tasosta. Kulkulaitosten ratkaisevaa merkitystä osoittaa, että uusien alueiden hyväksikäyttö ylipäätään ja erityisesti niiden taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntäminen on mahdollista vain kytkemällä ne eri keinoin riittävän kuljetuskapasiteetin omaavan kuljetusjärjestelmän piiriin. Vaikka kuljetusjärjestelmä on jokaisen tehokkaasti toimivan yhteiskunnan keskeinen osatekijä sekä kaiken taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan moottori niin rauhan kuin sodan aikana, on sen tehtävä vain tarjota palveluja kaikille muille toimijoille. Kuljetusjärjestelmä ei voi koskaan olla itsenäinen ja muusta yhteiskunnasta riippumaton tekijä. Kokemus on osoittanut, että jokainen kuljetustekninen tai -taloudellinen edistysaskel edustaa merkittävää ja monella tavalla vaikuttavaa taloudellisen kasvun tekijää. Kuljetusjärjestelmän erityispiirteisiin kuuluu, että se reagoi herkästi yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, olipa sitten kyseessä ensimmäiset merkit teollisen tuotannon kasvusta tai yhteiskunnan toimintahäiriöiden synnystä. Suuria reserviläisistä muodostettavia armeijoita tarkasteltaessa huomataan, että perustetun kenttäarmeijan liikkuvuus ja huoltokuljetusten varmuus on suoraan verrannollinen valtion kulkulaitoksen yleiseen tasoon. Näitä perusedellytyksiä voidaan jonkin verran parantaa ottamalla puolustussuunnitelmien tarpeet huomioon rauhan aikana yhteyksiä ja muuta infrastruktuuria rakennettaessa. Esimerkiksi Venäjän vallan aikana Suomeen rakennettu rataverkko oli tarkoitettu palvelemaan myös sotilaallisia näkökohtia. Kuitenkin Suomen kaltaisen köyhän valtion mahdollisuudet ottaa maanpuolustuksen tarpeet suuressa mitassa huomioon kulkulaitoksen perusinvestointeja tehtäessä olivat niiden kalleuden takia varsin pienet. Tähän vaikutti sekin , että liikenneyhteyden rakentamiseen tehdyt sijoitukset muodostuivat Suomessa ennen sotia usein suhteellisen vähän tuottaviksi. Näin olleen Suomen oli pyrittävä turvaamaan kuljetusjärjestelmän toiminta sodan aikana pääasiassa muilla keinoin. Sodan aikana on siviiliyhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää, että kuljetukset jatkuvat mahdollisimman normaalisti. Vain siten kyetään turvaamaan kansanhuolto, ylläpitämään talous- ja liike-elämän toiminnat sekä harjoittamaan ulkomaankauppaa. Toisaalta maata puolustavan armeijan näkökulmasta kuljetukset ovat elintärkeitä niin liikekannallepanossa ja keskityskuljetusten aikana kuin sotatoimiin liittyvien huolto- , täydennys- ja evakuointikuljetusten takia. Sotateoreetikko Carl von Clausewitz korostaa, ettei armeija saa koskaan päästää pysyvästi katkeamaan elämää ylläpitäviä väyliä täydennyslähteisiin eivätkä yhteydet tukialueelle ja huollon lähteisiin saa olla liian pitkiä ja hankalia. Kenraaliluutnantti Ritter von Thoma, Saksan Afrikan armeijakunnan komentaja, on puolestaan todennut, ettei nykyaikaisessa liikuntasodassa taktiikka ole enää pääasia. Hänestä ratkaiseva tekijä on huollon organisaatio, jolla voidaan pitää liike yllä. Von Thoman sanoissa on tietty viisaus, joka operaatioalan ihmisten tulisi pitää mielessä sotatoimia suunnitellessaan. Viime kädessä kuljetusten ja huollon toimivuus ratkaisevat niin kansakunnan menestyksen kuin sodan lopputuloksen