Ongelmaeläimyyden monet ja muuttuvat määrittelyt: Kehysanalyysi sanomalehtien supikoirakirjoituksista

Since raccoon dog (Nyctereutes procyonoides) settled in Finland around the mid-1900s it has raised various concerns in Finnish society. Control of the wild raccoon dog population is widely accepted but this medium-sized mammal has nevertheless sparked fervent reactions among supporters of more rigorous eradication measures. I study this discussion in the Finnish newspaper media to analyse the meanings of a wildlife problem animal in Finnish culture. I use a frame analytical approach inside neostructuralist framework and data collected from Finnish newspapers between 1970 and 2020. During this period Finnish society and its relationship to nature have changed profoundly due to economic restructurings and evolving environmental consciousness and policy. Societal changes may also affect cultural understandings of wildlife nuisances. Therefore, I do not ask only in which frames newspapers address raccoon dog problems but also how the framings change over time. As a result of this analysis, I have found three frames: nature exploitation, nature conservation, and health security. The first dominates newspapers’ understanding of problem animal until 2000 but loses its position to the frame of nature conservation in the 2010s. The results shed light on cultural distinctions and conceptions which define the societal identity and treatment of non-human animals.Suomeen 1900-luvun puolivälin paikkeilla levinnyt supikoira (Nyctereutes procyonoides) on herättänyt monenlaista huolta ja keskustelua yhteiskunnan eri tasoilla ja ryhmittymissä. Supikoirakannan vähentämiselle löytyy vähän vastustajia, mutta osalle tämä keskikokoinen nisäkäs näyttää olevan niin iso ongelma, että supikoirapuhe saa paikoin raivokkaita sävyjä. Tarkastelen tässä tutkimuksessa keskustelun ongelmaeläinkäsityksiä kehysanalyysillä. Käytän uusstrukturalistiseen kehikkoon sijoittuvassa tarkastelussa sanomalehtien supikoirakirjoituksia aikaväliltä 1970–2020, jolle sijoittuu myös rakennemuutosten ja ympäristöheräämisen kaltaisia suomalaista yhteiskuntaa ja sen ympäristösuhdetta uudelleen muotoilleita yhteiskunnallisia muutoksia. Mullistukset ovat saattaneet vaikuttaa myös siihen, millaisia ongelmia näemme villieläimistössä. Tutkinkin ongelmaeläimen merkitysten lisäksi myös niiden muutoksia kysyen aineistolta, millaisissa kehyksissä ongelmaeläimyyttä käsitellään ja miten kehystämisen tavat ovat muuttuneet ajan saatossa. Olen löytänyt tämän tarkastelun tuloksena sanomalehdistä kolme kehystä: luonnon hyväksikäyttö, luonnonsuojelu ja terveysturvallisuus. Havaitsin lisäksi luonnon hyväksikäytön kehyksen olleen hallitseva ongelmaeläimyyden määrittelytapa vuosituhannen vaihteeseen asti. 2010-luvulla kehys kuitenkin menettää valta-asemansa luonnonsuojelun kehykselle. Tutkimus vahvistaa erityisesti ymmärrystä siitä, millaisten erotteluiden ja merkitysulottuvuuksien varaan villieläinten yhteiskunnallista asemaa ja kohtelua määrittävät kulttuuriset hierarkiat rakentuvat