Eletty elämäntilanne päihdessosiaalityössä: Filosofinen analyysi Rauhalan ihmiskäsityksen situaation käsitteestä

Elämäntilanteen käsite on keskeinen sosiaalityössä. Käsitettä ei kuitenkaan riittävästi määritellä. Viime aikoina elämäntilanteen käsitteen vahvuutta on korostettu sosiaalityössä ei-leimaavana käsitteenä. Elämäntilanteen käsitettä on tarpeen kirkastaa päihdetyön valtadiskurssin yksilö- ja sairauslähtöisen ajattelun vastapainoksi. Määrittelen elämäntilanteen käsitettä tarkastelemalla Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen situaation käsitettä. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta situaation käsitteen kannalta tärkeimmästä Rauhalan teoksesta. Teoreettisen tutkimuksen menetelmänä on Niiniluodon filosofinen analyysi, jonka vaiheet ovat problematisointi, eksplikointi ja argumentointi. Holistisen ihmiskäsityksen valossa elämäntilanteen käsite määrittyy moniulotteiseksi ensimmäisen persoonan näkökulmasta eletyksi elämäntilanteeksi. Elämäntilanneorientaatio laajentaa päihdetyössä vallitsevaa kapeaa sairausorientaatiota ja voi torjua päihdeongelmiin liittyvää stigmaa