Ympäristöllinen kestävyys ja sopimusoikeus

Myös sopimusoikeuden alaisuuteen kuuluu kysymyksiä, joilla on relevantti kytkentä ympäristölliseen kestävyyteen. Kirjoituksessa liikutaan etupäässä sopimusoikeuden yleisten oppien tasolla tarkoituksin arvioida, onko sopimusoikeuden peruskäsitteitä ja yleisiä oikeusperiaatteita koskevissa käsitystavoissa päivittämisen tarvetta ympäristöllisen kestävyyden näkökulmasta. Peruskäsitteiden osalta muutostarpeita pidetään suhteellisen vähäisinä, joskin paljon riippuu siitä, kuinka laajaksi peruskäsitteiden joukko ymmärretään. Kirjoituksessa pohditaan myös, voitaisiinko ympäristöllisen kestävyyden periaate merkityksessä ”ympäristöä vähemmän kuormittavilla ja luonnonvaroja enemmän säästävillä ratkaisuilla pitää olla etusija” katsoa sopimusoikeudelliseksi periaatteeksi ja jopa oikeudenalan yleiseksi oikeusperiaatteeksi. Jotta kirjoituksessa olisi mukana sopimusoikeuden ja ympäristöllisen kestävyyden suhdetta selventävää konkretiaa, erityiskysymyksenä tarkastellaan tavaran korjaamista irtaimen kaupan virheen seuraamusjärjestelmässä. Ympäristöllisen kestävyyden näkökulmasta vaikuttaisi suotavalta, että virhetapaukset mahdollisimman usein ratkeaisivat siten, että tavara korjataan. Myyjän ja ostajan oikeuksista säädettäessä ei kuitenkaan ole ainakaan täysimääräisesti kiinnitetty huomiota resurssiviisauden toteutumiseen. Kirjoituksen loppupuolella käsitellään vielä suuntaa antavasti, minkä tyyppiset muutokset sopimusvapauteen niin kotimaisessa kuin EU-tason sääntelyssä voisivat tulla kyseeseen ympäristöllisen kestävyyden edistämiseksi.Kestävyysmurroksen aikaansaaminen edellyttää politiikkakoherenssia eri politiikkalohkojen ja -tasojen välillä. Euroopan unionissa horisontaalinen politiikkakoherenssi viittaa siihen, että unionin eri politiikkatoimet ovat keskenään linjassa, kun taas puolestaan vertikaalinen politiikkakoherenssi viittaa siihen, että unionin ja jäsenvaltioiden toimet ovat keskenään linjassa. Annetun toimivallan periaate vaikuttaa molempiin ulottuvuuksiin, sillä unionilla ei ole toimivaltaa kaikilla politiikkalohkoilla eikä toimivallanjako unionin ja jäsenvaltioiden välillä ole täysin yksiselitteinen. Artikkelissa käsitellään politiikkakoherenssin saavuttamista unionin valtiosääntöoikeudellisen luonteen näkökulmasta, erityisesti eurooppalaisen valtiosääntöteoreettisen kirjallisuuden keskeisten teemojen kautta. Artikkelissa kuvataan neljä ulottuvuutta, joissa unionin valtiosääntöoikeudellinen luonne vaikuttaa politiikkakoherenssin saavuttamiseen ja selitetään, miksi näiden ymmärtäminen on tärkeää kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi