Porojen talvilaitumien kunto Ylä-Lapin paliskunnissa vuonna 2004

Taitto: Maija HeinoTalvilaitumia arvioitiin Ylä-Lapissa valtakunnan metsien inventointien yhteydessä pääosin samalla menetelmällä vuosina 1978 ja 2004. Integroidulla tiedonkeruulla on mahdollista säästää paljon kustannuksia. Yhteensopivien metsikkö- ja laiduntietojen ansiosta on mahdollista tutkia myös metsätalouden vaikutusta laitumiin. Ylä-Lapin eteläpuolella laitumia on arvioitu samalla menetelmällä 1970-luvulta alkaen neljä kertaa.Laiduntulosten ensisijainen laskenta-alue Ylä-Lapissa on nyt paliskunta, kun se ennen oli merkkipiiri. Artikkelissa esitetään arviot ravintokasvien runsaudesta laidunluokissa paliskunnittain. Uusia merkkipiirituloksia verrataan vanhojen kanssa joiltakin osin. Saman menetelmän käyttö edistää vertailua. Molemmissa arvioinneissa tutkittiin metsälauhan, poronjäkälien ja lupon esiintymistä, uudessa niiden lisäksi myös vesakon, varpujen ja sammalien esiintymistä.Metsälauhan määrän arviot ovat pienentyneet paljon Utsjoen ja Inarin merkkipiireissä, mutta Enontekiön merkkipiirissä arvio on nyt suurempi kuin vuonna 1978. Utsjoen ja Inarin tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Jäkälän määrän arvio on pienentynyt tilastollisesti merkitsevästi Inarissa. Muualla jäkäläarvioiden muutos on pieni. Luppo näyttää lisääntyneen Inarissa ja Enontekiöllä. Utsjoella luppoa ei ollut kummankaan arvion mukaan.Artikkelissa vertaillaan paliskuntien laiduntilannetta ja sallittuja porotiheyksiä tulosten valossa. Porotiheydet ovat pääosin linjassa nyt arvioidun ravintokasvien esiintymisrunsauden kanssa. On paliskuntia, joissa porotiheys vaikuttaa suurelta tai pieneltä muuhun alueeseen verrattuna