Suomalainen pellonomistaja: 2. korjattu painos

Päivitykset ensimmäiseen verkkoversioon.Suomen EU-jäsenyyden aikana aktiivitilojen peltoalan kasvusta kaksi kolmannesta on perustunut vuokraukseen ja vain kolmannes lisämaan ostoon. Suomen pelloista viljelläänkin nykyisin vuokrattuna jo noin 764 000 hehtaaria, eli kolmannes maan koko peltoalasta. Tutkimusten mukaan vuokraviljeltyjen peltojen kasvukunnosta huolehtiminen on epävarmaa, mikä etenkin pitkällä aikavälillä vaarantaa maatalouden kehittämisen ja tuottavuuskasvun. Vuokrapeltojen kautta passiiviset maanomistajat ylläpitävät nykyisillä markkinahinnoilla arvioituna peräti 3,9 miljardin euron pääomaa. Heidän, kuten muidenkaan pellonomistajien, arvoja tai tavoitteita hoitaa maaomaisuuttaan ei ole aikaisemmin selvitetty, toisin kuin esimerkiksi metsänomistajien. Tässä tutkimuksessa luodaan kokonaiskuva suomalaisista pellonomistajista sekä heidän pellon omistukseen liittämistään tavoitteista. Tulokset pohjustavat pellonvuokrausta säätelevien ja peltokauppaa vauhdittavien politiikkatoimien arviointia ja suunnittelua ja monipuolistavat aiheesta käytävää keskustelua. Tutkimusaineisto pohjautui verottajan rekistereihin ja postikyselyyn. Vuodelta 2004 oleva rekisteriaineisto keskittyi pellonomistajiin, heidän puolisoihinsa ja kuolinpesien edustajiin. Vuonna 2006 toteutetun postikyselyn avulla saatiin lisätietoa 2 684 omistajasta. Tulosten perusteella pellonomistus sitoo lähes joka kymmenennen suomalaisen edelleen tiukasti maataloustuotantoon. Vaikka aktiivitilojen lukumäärä on laskenut alle 70 000:een, pellonomistajia on edelleen lähes puoli miljoonaa. Pelto-omaisuus on kuitenkin melko keskittynyttä, sillä noin viidesosa omistajista omistaa yli 60 prosenttia peltoalasta. Suurten ikäluokkien ikääntyminen on selkein omistusrakenteen muutokseen vaikuttava tekijä. Iäkkäitä pellonomistajia on paljon, mutta heidän omistamansa pinta-ala on suhteessa pienempi kuin nuorten omistajien. Pellonomistajat ovat maantieteellisesti kiinteästi yhteydessä tilaansa, sillä lähes kolme neljäsosaa asuu tilan sijaintipaikkakunnalla. Suurin osa pellonomistajista ei saa maataloustuloa, ja noin neljäsosa pellosta on sellaisten omistuksessa, jotka eivät harjoita kaupallista maataloustuotteiden tuotantoa eivätkä pellonvuokrausta. Tutkimus paljasti pellonomistajien jakautuvan pelto-omaisuuteen kohdistuvien tavoitteiden suhteen viiteen ryhmään. Maataloustuloja painottaville (18 %) tärkeimpiä olivat tulon saantiin liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinne­tavoitteet sekä virkistys- ja luontotavoitteet. Harrastusviljelijöiden tavoitteissa (21 %) painottuivat harrastus- ja kotitarveviljely. Samoin sijoittamiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen sekä tulonsaantiin liittyvät tavoitteet. Taloudellista turvaa korostaville (21 %) keskeisiä olivat taloudelliseen turvallisuuteen ja sijoittamiseen liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinnetavoitteet. Aineetonta arvostavat (23 %) korostivat tunne- ja perinnetavoitteita sekä virkistys- ja luontotavoitteita. Välinpitämättömillä (18 %) mikään tavoiteulottuvuus ei noussut tärkeäksi. Omistajien tavoitteilla näyttää tulosten perustella olevan vaikutusta omistajien käyttäytymiseen, kuten maanhallintapäätöksiin. Pelto on omistajien viljelyssä useimmin maataloustuloja painottavien tavoiteryhmässä, jossa omistaja viljeli itse neljää viidesosaa peltoalasta. Myös harrastusviljelijöiden omistamasta peltoalasta valtaosa oli omistajien viljelyssä. Yleisintä pellonvuokraus on taloudellista turvaa korostavien ja aineetonta arvostavien tavoiteryhmissä, joissa omistajat olivat luovuttaneet noin puolet peltoalansa käyttöoikeudesta vuokraajalle. Kaiken kaikkiaan pellonomistajat jättivät noin 15 prosenttia peltoalasta viljelemättä. Koska pellon hallintaoikeuden epävarmuuteen liittyvät haitat on todennettu, tutkimuksessa etsittiin politiikkavaihtoehtoja omistajarakenteen uudistamiseen. Tulokset kuitenkin osoittavat, että pellon myyntihalukkuus näyttää olevan politiikkatoimin melko heikosti herätettävissä. Halukkaimpia peltojensa myyntiin olivat tavoiteryhmistä taloudellista turvaa korostavat ja välinpitämättömät.In Finland active farms has rented two third and bought one third of their additional field area during the EU-membership. Currently one third (764 000 hectares) of the total field area is cultivated by tenant. Short them cash lease contracts are standard in Finland. Previous research has shown implications of land tenure insecurity which is confronted by farmers cultivating leased land. A decrease in long-term land improvements is alarming. In rented lands passive land owners hold a property of as high value as 3,9 billion Euros. Still, the objectives and values of these passive landowners to manage their land are unknown, unlike for example the objectives of the forest owners. In this study we provide a general picture of the Finnish field owners and their objectives related to the ownership of agricultural land. The results offer a base to evaluate and plan the policy that control field rentals and promote land sales, and to widen the general discussion of land owners' behaviour. The data of the study are combined from the tax registers and a mail survey. The register data was from 2004 and focused on land owners, their spouses and the representatives of undistributed estates. More detailed information was collected in 2006 with a mail survey that provided information of 2684 landowners. The results show that even if agriculture is only 1% of Finland's GDP, farmland ownership ties approximately every tenth Finn still to agricultural production. The average size of owned field area was very small (5.5 ha). The agricultural land property was very concentrated, as one fifth of the land owners owned over 60% of the field area. These land owners were typically farmers. However the majority of the land owners did not get income from agriculture and about one fourth of the filed area was owned by such landowners that did not participate in commercial production or land leasing. Among these land owners the ageing owners were dominant but they owned relatively smaller field areas The farm landowners were very tightly related to their estate, as three fourth of the owners lived in the same municipality as the estate was located. Farmland owners were divided into five groups based on their objectives for landownership. Agricultural earners (18% of owners) emphasized objectives that related to income, but also to traditions and attachment to the place as well as to recreation and nature. In the objectives of Leisure farmers (21%) farming for subsistence and as a leisure activity got importance as well as objectives related to investments, economic security and income. Investors (23%) emphasized investments and economic security but also traditions and attachment to the place. Immaterialists (23%) valued objectives related to traditions, attachment, recreation and nature. None of the objectives was important for Indifferent owners (18%). The owners objectives related to owners behaviour like land rental and sale decisions. As the disadvantages of uncertainty of land tenancies are well known, the study explored the policy alternatives to reform the land ownership structure by encouraging land sales. The results show that it is not easy to invoke willingness to sell land. The land owners most willing to sell their farmlands were those that belonged to the groups of immaterialists and indifferent owners.vo