Verkkolaikun kestävyys vanhoissa ohran kauppalajikkeissa

Ohra on ollut Suomen tärkein rehu- ja ravintokasvi. Maatiaislajikkeet olivat yleisesti viljelyssä 1900-luvun alkuun, jolloin aloitettiin kasvinjalostus. Viime vuosisadan puolella suomalaisia ohran kauppalajikkeita syntyi 42 kpl ja näistä ensimmäiset olivat valintoja maatiaisohrista. Kasvinjalostuksessa painotettiin aluksi rehuominaisuuksia, aikaisuutta ja viihtyvyyttä (Ulvinen 2006). Vasta viimeisten vuosikymmenien aikana on panostettu taudin kestävyyden kuten verkkolaikun jalostukseen. Ohranverkkolaikku on Pyrenophora teres -sienen aiheuttama lehtilaikkutauti. Suomessa se on ohran tärkein tauti. Saman sienen kaksi eri alatyyppiä aiheuttaa hieman erilaiset oireet ja niiden mukaisesti tautia kutsutaan joko verkkolaikun laikku- tai verkkotyypiksi. Taudinkestävyys laikku- ja verkkotyyppiä vastaan periytyy toisistaan riippumatta. Taudin molemmat muodot olivat yhtä yleisiä 70-luvulla (Mäkelä 1972). Verkkotyyppi oli vallitseva 2000-luvulle asti, mutta nykyisin taas molempia esiintyy. Taudinkestävyyttä tarvitaan molempia taudin muotoja vastaan. Vanhojen kauppalajikkeiden ja risteytysvanhempien sekä muutaman yhä viljelyssä olevan ohralajikkeen (yht. 46 kpl) verkkolaikun kestävyyttä testattiin kasvihuonekokeessa verkkoja laikkutyypin isolaateilla. Oireet havainnoitiin 3-lehtivaiheessa Tekauzin asteikolla, jossa ääriarvot 1 - 3 tarkoittavat taudin kestävyyttä ja 7 - 10 alttiutta. Kasvihuonekokeen perusteella verkkolaikunkestävyys vaihtelee. Taimivaiheen kestävyyttä moderneja verkkolaikku isolaatteja vastaan on vanhoissa kauppalajikkeissa (esim. Halikon ohra II). Koe osoittaa, että vanhat kauppalajikkeet voivat soveltuva taudinkestävyysjalostukseen.vo