Maatalouden ja metsätalouden arvonlisäysvaikutukset maakunnissa

Maaseudun perinteisten tuotannonalojen, maa- ja metsätalouden, merkitys on vähentynyt koko maassa, ja myös perinteisellä maaseudulla muiden alojen nopeamman kasvun vuoksi. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, millaiset vaikutukset maataloudella ja metsätaloudella on maakuntien tulonmuodostukseen. Tulon mittarina käytettiin arvonlisäystä, joka tuotantotoiminnassa syntyy korvauksena tuotannontekijöiden käytöstä. Maataloudessa tuet luettiin mukaan arvonlisäykseen. Maatalouden ja metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutuksiin mukaan luetaan niiden taaksepäin suuntautuvat välittömät ja välilliset vaikutukset. Maa- ja metsä­talouden muille toimialoille tuottamien välituotteiden jalostuksen vaikutuksia ei arvioitu. Välitön vaikutus seuraa toimialan omasta tuotannosta ja välilliset vaikutukset, joita nimitetään myös kerrannaisvaikutuksiksi, aiheutuvat muiden toimialojen tuottamien välituotteiden käytön seurauksena. Kerrannaisvaikutukset aiheutuvat sekä tuotannon välituotekäytöstä (hankinnat) että kotitalouksien maa- tai metsätaloudesta saatujen tulojen käytöstä (ostot). Tutkimuksen pääaineisto oli Tilastokeskuksen vuoden 2002 maakunnallinen panos-tuotosaineisto. Aineistoa muokattiin maatalouden osalta, koska perushintainen aineisto sisältää vain osan maatalouden tuista. Maatalouden ja metsä­talouden välillisten kerrannaisvaikutusten selvittämiseen käytettiin panos-tuotos­menetelmän tuotosmallia; hankintojen vaikutukset selvitettiin perusmallilla ja kotitalouksien ostojen vaikutukset laajennetulla mallilla. Nettomallia käytettiin maatalouden ja metsätalouden aluetaloudellisten kytkentöjen hahmottamiseen. Pelkästään hankintojen välilliset vaikutukset muodostavat pienen osan etenkin metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutuksista maakunnissa. Kotitalouksien kulutusvaikutus onkin merkittävä osa maa- ja metsätalouden alueellisia kokonaisvaikutuksia. Koko maassa hankintojen osuus on 21 prosenttia ja ostojen osuus 19 prosenttia maatalouden kokonaisvaikutuksesta. Maakunnissa välillisten vaikutusten osuus on tätä pienempi (yht. keskimäärin 28 prosenttia), koska osa tuotannon vaikutuksista kohdistuu muihin maakuntiin tuonnin seurauksena. Maakunnissa maatalouden hankintojen vaikutuksista keskimäärin 57 prosenttia ja ostojen vaikutuksista 61 prosenttia kohdistuu omaan maakuntaan. Maakunnan näkökulmasta kotimainen tuonti merkitsee tulojen virtaamista muihin maakuntiin. Maatalouden tulon (markkinatulo + tuet) käyttö sekä panosten hankintaan että maatalouskotitalouksien kulutukseen (ostoihin) luo enemmän välillistä arvonlisäystä (1,05 + 0,95 mrd. euroa) kuin markkinoille myydystä tuotannosta maataloudelle kertyy välitöntä arvonlisäystä (0,83 mrd. euroa). Metsätaloudessa hankintojen osuus on viisi prosenttia ja ostosten osuus 22 prosenttia kokonaisvaikutuksesta koko maassa. Maakunnissa välillisten vaikutusten osuus on hieman pienempi (yht. keskimäärin 21 prosenttia) kotimaisesta tuonnista johtuvien vuotojen takia. Hankintojen vaikutuksista keskimäärin 65 prosenttia ja kotitalouksien ostojen vaikutuksista 70 prosenttia kohdistui omaan maakuntaan. Maatalouden maakunnalliset hankintojen vaikutukset ovat samankaltaisia, eri tuotantosuuntien maakunnalliset keskittymät eivät näy olennaisina poikkeamina hankintojen määrissä tai kotimaakuntaan kohdistumisessa. Metsätaloudessa hankintojen vaikutuksien maakunnallinen vaihtelu on maatalouttakin vähäisempi. Maatalouden hankintojen vaikutuksista keskimäärin 35 prosenttia kohdistuu kaupan alalle. Toiseksi suurimmat vaikutukset kohdistuvat rehukysynnän seurauksena elintarviketeollisuuteen. Kun myös kuljetusala ja liike-elämän palvelut otetaan huomioon, niin näille aloille suuntautuu 73 prosenttia hankinnoista seuraavista arvonlisäysvaikutuksista. Metsätalouden hankintojen suurimmat vaikutukset kohdistuvat samoin kaupan alalle. Kun myös kuljetusala ja liike-elämän palvelut otetaan huomioon, niin näiden alojen osuus metsätalouden kokonaisvaikutuksista on 70 prosenttia. Maatalouden kokonaisvaikutus talouteen arvonlisäyksellä mitattuna on koko maassa metsätalouden kokonaisvaikutusta suurempi. Metsätalouden kokonaisvaikutukset jakaantuvat maakuntiin maataloutta tasaisemmin. Maatalouden markkinoilta saatuun tuloon perustuva kokonaisvaikutus on kuitenkin pienempi kuin metsätalouden kokonaisvaikutus. Maa- ja metsätalouden asemasta maakuntien taloudessa voidaan edelleen todeta, että niiden osuus arvonlisäyksestä on suurin maakunnissa, joissa tuotannon kasvu on ollut hidasta ja bruttokansantuote asukasta kohti alhaisin. Alkutuotantovaltaisia maakuntia ovat ennen kaikkea Etelä-Savo ja Etelä-Pohjanmaa, joissa maa- ja metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutukset ovat yli 17 prosenttia arvonlisäyksestä. Nettomallin tulokset kuitenkin osoittavat, että maa- ja metsätalouden suhteellinen asema maakuntataloudessa muuttuu, kun myös raaka-aineen jalostusvaikutukset otetaan huomioon. Maa- ja metsä­talouden raaka-aineen, jalostuksen tuotantoketjun tai sektorin näkökulman liittäminen tulonmuodostuksen analyysiin olisi tämänkaltaisen tutkimuksen seuraava tehtävä.The role of agriculture and forestry in the economy has decreased over the whole country, including the rural countryside, due to the faster growth rate of other industries. The aim of this work was to find out what is the role of these traditional activities in the composition of rural incomes, measured in terms of value added in production, which compensates for the use of production factors. Subsidies were included in the composition of incomes in the case of agriculture. The total value-added effects of agriculture and forestry included direct and indirect backward effects, but intermediates (raw materials) supplied by agriculture and forestry to other industries (i.e. processing) were not included. Direct effects result from an industry's own production and indirect effects, also called multiplier effects, from an industry's demand for intermediates supplied by other industries. Indirect (multiplier) effects include both intermediates utilized in production and effects induced by household demand. The analysis was based on regional input-output data for 2002 supplied by Statistics Finland. As the basic price data included only subsidies paid with respect to products, the agricultural data were refined by adding subsidies paid with respect to production. Direct and indirect multiplier effects were ascertained using the input-output method and total flow (output) models, a basic model to estimate the effects of the use of intermediates and an extended model for the induced effects of household demand. A net model was used to reveal the linkages of agriculture and forestry with regional economies. Intermediates form only a minor part of the total value-added effects in the regions, particularly in the case of forestry, whereas household consumption can be regarded as having a significant role in the composition of incomes from agriculture and forestry. An average of 21% of the total effects over the whole country in the case of agriculture are due to intermediates and 19% to household consumption, the share of indirect effects being smaller (an average of 28% altogether), as production affects other regions as well as that in which it occurs. In the case of agriculture an average of 57% of the intermediate effects and 61% of the effects due to household consumption benefit the region concerned. From the viewpoint of an individual region, domestic imports mean income leakages to other regions within the country. Agricultural incomes (market incomes plus subsidies) used both for purchasing intermediates and for household consumption generate more indirect value added (1.05 + 0.95 bill. euros) than is generated directly by the marketing of agricultural products (0.83 bill. euros). Intermediates account for 5% of the total value-added effects arising from forestry as a whole and household consumption for 22%. The share of indirect effects is slightly smaller (an average of 21% altogether) due to leakages resulting from domestic imports. An average of 65% of the effects due to intermediates are concentrated on the region of origin as compared with 70% of the effects of household consumption. The effects of agricultural intermediates are similar on the regional level, so that concentration on different lines of production does not seem to affect the quantity or location of the intermediates acquired. The variation in intermediate effects between the regions is even smaller in forestry than it is in agriculture. The proportion of the intermediate effects in agriculture accounted for by trading is 35%, while the second highest proportion is attributable to food processing, due to demand for animal feed. When logistics and business services are also taken into account, these make up 73% of the value-added effects of agricultural intermediates. The proportion of trading within the intermediate value-added effects is also highest in forestry, and when logistics and business services are also taken into account these industries include 70% of the value-added effects of intermediates in forestry. The total effect of agriculture on the economy, measured in value added, is greater than the total effect of forestry over the country as a whole. The total effects of forestry are scattered more evenly around the country, however. The total effect of agriculture on the market, based on value added, is nevertheless smaller than the total effect of forestry. Again, the proportion of value added that is attributable to agriculture and forestry is highest in those regions where the growth in production has been smallest and GDP per inhabitant is lowest. The principal regions of the country that are dominated by primary production are Southern Savo and Southern Ostrobothnia, where the total value-added effects of agriculture and forestry together account for at least 17% of the regional value added. The results of the net model nevertheless indicate that the ranking of agriculture or forestry in the regional economy alters when the value-added effects of processing raw materials are taken into account. Thus the inclusion of raw materials in the analysis of the composition of agricultural and forestry incomes - adopting an approach that covers the whole processing and production chain or the whole sector - will be the next task for this research.vokMTT Taloustutkimu