Maitotilalle kilpailukykyä tuottavuutta ja tehokkuutta kehittämällä. Kilpailukykyä maidontuotantoon -hanke

Raportin ensimmäisen artikkelin tavoitteena on määrittää eteläpohjalaisten maitotilojen teknistä ja kustannustehokkuutta, siihen vaikuttavia tekijöitä, tilojen panoskäytön rajatuottavuutta sekä arvioida vuorovaikutteisen benchmarkkauksen käyttökelpoisuutta. DEA-analyysin (data envelopment analysis) mukaan eteläpohjalaisten yli 20 lehmän maitotilojen tekninen ja kustannustehokkuus vaihtelevat huomattavasti. Koko maitotilan kannalta keskituotos ei osoittautunut merkitseväksi tehokkuuteen vaikuttavaksi tekijäksi, vaikka pelkästään maidontuotantoa tarkasteltaessa näin onkin todettu. Tämän perusteella yritystä on johdettava kokonaisuutena. Sen sijaan vasikkakuolleisuudella on merkitsevä yhteys yrityksen tehokkuuteen. Siten korkeaa vasikkakuolleisuutta tai sen kasvua voidaan pitää indikaattorina maidontuotannon ongelmista. Eläintiheyden kasvaessa tehokkuus niin ikään kasvoi. Säilörehun D-arvon osalta yhteys ei ole näin yksiselitteinen. Tulosten mukaan maidontuottajat, joiden säilörehun D-arvo on korkea, ovat tuottaneet teknisesti tehokkaasti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ilmene kustannustehokkuutena. Kustannustehokkaasti toimiva maidontuottaja kykenee muuttamaan lehmien ruokintaa säilörehun D-arvon ja/tai hintojen muuttuessa. CNLS -mallien avulla todettiin, että työn rajatulo jäi yleensä varsin alhaiseksi. Toisaalta ostorehupanoksen käyttö oli yleisesti ottaen lähempänä optimaalista kuin muiden materiaalien, joita käytettiin usein enemmän kuin niiden rajatulon mukaan oli perusteltua. Tukien huomioon ottaminen tuloina kasvatti kaikkien panosten rajatuloja, mutta erityisesti pellon rajatulo nousi korkeaksi. Ilman tukituloja pellon rajatulo oli vain sadan euron luokkaa, mutta tukien huomioon ottamisen jälkeen keskimäärin lähes 1 000 euroa/ha. Pellon niukkuus kohottaa kotieläintiloilla pellon rajatuloa erityisesti, kun peltoon kytkeytyy myös kotieläintalouden harjoittamisen perusteella maksettuja tukia. Peltomarkkinoilla ongelma näkyy korkeina pellon markkinahintoina ja nousseina vuokrina. Toisessa artikkelissa kehitetään mallia, joka soveltuu säilörehun tuotannon pitkän aikavälin taloudelliseen suunnitteluun. Mallin avulla voidaan verrata eri säilörehun korjuuketjujen keskinäistä edullisuutta ja tarkastella, milloin urakoitsijan käyttö on taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Mallia laadittaessa oletettiin, että kaikilla korjuuteknologioilla voidaan tuottaa säilönnälliseltä laadultaan moitteetonta rehua. Mallilla voidaan tarkastella myös sitä, miten säilörehun D-arvon muutos vaikuttaa taloudelliseen tulokseen. Perusmallit laadittiin Etelä-Pohjanmaalle sijoitetuille esimerkkimaitotiloille. Laskentamallissa ei rajoitettu ennalta työmäärää ja korjuuseen kuluvaa aikaa. Pitkän aikavälin tarkastelussa rehunkorjuun kohtuullinen viivästyttäminen pienentää ylijäämää vain vähän. Mallin tulosten mukaan halvin noukinvaunuketju tuotti parhaan taloudellisen tuloksen, vaikka rehunkorjuu oli hidasta muihin korjuuketjuihin verrattuna. Korjuuketjujen ylijäämien erot pienenevät tilakoon kasvaessa. Erityisesti korjuuteholtaan suurten ketjujen hyödyntäminen suosii tilojen välistä yhteistyötä tai urakoitsijan käyttöä. Lohkojen etäisyydellä tilakeskuksesta on merkittävä vaikutus taloudelliseen tulokseen. Tutkimuksen tulokset ovat yhtenevät aiempien tutkimustulosten kanssa. Kolmannen artikkelin tavoitteena on tuottaa olemassa olevien kenttäkoeaineistojen avulla tietoa erityisesti ruokonadan, rainadan ja puna-apilan puhtaiden kasvustojen sekä erilaisten seosten sadon ja laadun kehityksestä suhteessa timoteihin, nurminataan, koiranheinään ja englanninraiheinään. Aineisto sisältää eri kasvilajien erilaisten korjuuaikojen sato- ja laatutuloksia sekä virallisten lajikekokeiden koosteaineistoa eri kasvilajeista. Aineiston perusteella voidaan entistä paremmin mallintaa uusien viljelykasvien valintaa tilatasolla, kun otetaan huomioon kasvien toisistaan poikkeava sadon määrän ja laadun kehitys. Samalla viljelijöille tuotetaan tietoa uusien nurmikasvilajien viljelyominaisuuksista.In the first article, we estimated technical and cost efficiency of South Ostrobothnian dairy farms, tested factors affecting efficiency, and determined marginal productivities of inputs. The DEA analysis indicated considerable variation of efficiency. At the level of dairy farms, the average milk yield did not show as a significant contributing factor to efficiency, even if this connection has been observed when examining milk production as a partial process. This is an indication that the farm should be managed as a whole when the purpose is to maximize farm profit. Calf mortality had a significant connection with the farm's performance. Thus, high calf mortality or its growth can be seen as an important indicator of problems in milk production. Animal density influenced also positively on efficiency. The connection between the D-value of silage and efficiency is not so clear-cut. The results showed that the milk producers, whose D-value of silage was high, were technically efficient. This connection did not occur in cost efficiency. Cost efficient milk producers have the ability to convert feeding of cows according to changes in the D-value of silage and / or prices. In the CNLS-model, it was found that the marginal revenue of labour was generally low. The marginal revenue of purchased feed was closer to the optimal than that of other materials, which were often used more than their marginal revenues justified. Taking subsidies into account, increased marginal revenues of all inputs, especially land. Without subsidies the marginal revenue of land was only one hundred euros/ha but after taking subsidies into account the average was nearly 1,000 euros/ha. Thus, scarcity of arable land raises the marginal revenue of land on livestock farms, especially when the subsidies are also connected with animal husbandry but paid on the basis of arable land area. On the arable land market, the problem appears in high market prices and increasing rents. In the second article, we developed a model that is suitable for long-term planning of silage production. The model can be used to compare economic results of different silage harvesting chains and to investigate whether the use of contractors is economically advantageous. The model can also show how the changes in the silage D-value affect the financial results. The basic models were drawn up from examples, which were based on large dairy farms in South Ostrobothnia. In the calculation model, the work load and harvest time were not limited. In the long-term perspective, the delayed silage harvesting lowered the economic surplus only slightly. The results showed that the cheapest harvesting chain produced the best economic result, even if silage harvesting was slow compared to other harvesting chains. Differences in harvesting chain surpluses were diminishing according to the scale of production. In particular, the high-powered harvesting chains favour co-operation or the use of contractors. The distance of field plots from the farm centre had a significant impact on the financial results. These results were consistent with the earlier research. The third article aims to provide information from the existing field trial material of tall fescue, festulolium and red clover. They have been investigated as monocultures as well as various mixtures in four locations. The development of their dry matter yield and nutritional value were compared to more generally cultivated timothy, meadow fescue, cocksfoot and ryegrass. The material contains also official variety trial data for several plant species. Based on the data, better models for the choice of new crops at the farm level can be provided, taking into account the differences between species in the development rate of dry matter yield and nutritional value. In addition, the research provides new information on agronomic traits of the grass species for farmers.vo