Pääsy internetiin kansainvälisessä oikeudessa : Oikeus päästä internetiin ihmisoikeutena

Internetiin pääsyllä on keskeinen merkitys ihmisten päivittäisissä toiminnoissa. Yhteiskunnat ja palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoon. Siksi on perusteltua kysyä, miten yksilön oikeudet turvataan verkkoympäristössä ja miten pääsyä on oikeudellisesti arvioitava. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko internetiin pääsyä pitää ihmisoikeutena ja millä perusteilla sitä voidaan sellaisena pitää. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten internet on oikeudellisesti hahmotettu. Internetiä on pyritty rinnastamaan perinteisiin joukkoviestintävälineisiin. Tutkielmassa keskeinen väite on ottaen huomioon internetin ominaispiirteet, että analogiatulkinta internetin ja reaalimaailman tapahtumien välillä voi epäonnistua, jonka vuoksi internet voi vaatia uusien oikeudellisten käsitteiden ja tulkintojen luomista. Jotta reaalimaailman lainsäädäntöä voidaan soveltaa internetiin, on tilanteiden vastattava toisiaan riittävällä tavalla. Näin ollen internetin pääsyn arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Internetiin pääsystä ei ole olemassa kansainvälistä sopimusta. Internet ominaispiirteineen on aiheuttanut uusia haasteita oikeudelliselle sääntelylle. Ihmisoikeudet ovat tarjonneet normatiivisen perustan internetiin pääsyä koskevalle tarkastelulle. Internetiin pääsyä on perusteltua tarkastella osana sananvapautta, koska internet on keskeinen viestinnän ja vuorovaikuttamisen väline. Tutkielmassa on erityisesti tarkasteltu sananvapautta koskevia KP-sopimuksen 19 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa. Näiden artiklojen sanamuotoa tulkitsemalla voidaan internetiin pääsy katsoa osaksi sananvapautta. Keskeisenä perusteluna on säännösten teknologianeutraali ilmaisu, joka kattaa kaikki tulevaisuuden teknologiat, mukaan lukien internetin. Siten internetiin pääsy on osa sananvapautta, ja valtioiden tulee se kansalaisilleen turvata. Tutkimuksessa keskeisenä väitteenä myös on, että perinteinen oikeudellinen käsitys sananvapaudesta ei välttämättä aina vastaa internetin tuomiin haasteisiin ja sananvapauden rajoja ja suojan alaa olisi syytä tarkastella uudelleen. Tutkielmassa tarkastellaan myös kysymystä siitä, voidaanko internetiin pääsylle tunnustaa itsenäisen ihmisoikeuden asema. Internet mahdollistaa useiden ihmisoikeuksien toteutumisen, jolloin sille on annettava merkitystä ihmisoikeuksien kautta. Näin ollen se ei tyhjene yksittäisen ihmisoikeuden alle. Osa tutkijoista on argumentoinut myös internetiin pääsyn asemasta itsenäisenä ihmisoikeutena. Internetiin pääsyä ei kuitenkaan ole pidettävä niin perustavanlaatuisena, ihmisarvoisen elämän perusedellytyksenä, eikä sitä voida pitää itsenäisenä ihmisoikeutena. Internetiin pääsyä on syytä jatkossakin tarkastella ihmisoikeuksien kontekstissa. Vaikka sitä ei vielä ole sisällytetty osaksi ihmisoikeussopimuksia, on kuitenkin nähtävissä tarvetta jatkotutkimukselle yhtenäisemmän linjan löytämiseksi, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä internetiin. Tutkielman tarkoituksena on ollut lainopillisin metodein analysoida internetiin pääsyn asemaa kansainvälisessä ihmisoikeudessa. Keskeisinä lähteinä on käytetty kansainvälisen oikeuden lähteitä, kuten kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja pehmeän tason sääntelyä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat olleen keskeisessä asemassa arvioitaessa internetiin pääsyä osana sananvapautta