Työn vaatimusten ja hallinnan muutosten yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen eri-ikäisillä työntekijöillä

Psyykkinen kuormittuneisuus on yleinen haaste työikäisellä väestöllä. Se aiheuttaa niin yksilöllisiä haittoja kuin yhä kasvavia kuluja yhteiskunnalle. Psyykkiseen kuormittuneisuuteen on aiemmin havaittu olevan yhteydessä työn runsaat vaatimukset, työn vähäiset hallintamahdollisuudet sekä näiden epäsuhta eli työstressi. Aiempi pitkittäistutkimus aiheesta on kuitenkin ollut melko vähäistä, erityisesti Suomessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin kahden vuoden ajalta työn vaatimusten muutoksen, työn hallinnan muutoksen sekä työstressin muutoksen yhteyttä riskiin kokea psyykkistä kuormittuneisuutta. Lisäksi tarkastelin iän vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin, sillä aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ikä voi olla yksi työn vaatimusten sekä työn hallinnan ja psyykkisen kuormittuneisuuden oireiden välisen yhteyden voimakkuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen aineistoina käytin laajaa kuntasektorin henkilöstön Kunta10-seurantakyselyaineistoa. Tutkimuksen otos oli 35070 työntekijää, joilta löytyi aineistoa tutkimuksessa käytetyistä muuttujista vuosilta 2018 ja 2020. Osallistujista 79 % oli naisia, ja osallistujien ikä oli 19–74 vuotta. Työn vaatimusten, työn hallinnan sekä työstressin muutoksia arvioitiin tutkimuksessa vuosilta 2018 ja 2020 Karasekin Job Content Questionnairesta johdettujen väittämien avulla. Psyykkistä kuormittuneisuutta arvioitiin vuodelta 2020 General Health Questionnairen 12 väittämää sisältävän version avulla. Työn vaatimusten, työn hallinnan sekä työstressin muutoksien yhteyttä sekä iän yhdysvaikutusta psyykkisen kuormittuneisuuden kokemisen riskiin tarkastelin logistisen regressioanalyysin avulla. Riskiä psyykkisen kuormittuneisuuden kokemiselle lisäsivät lisääntyneet työn vaatimukset, vähentyneet työn hallintamahdollisuudet ja työstressitilanteista pysyvä huono tilanne, huonontunut tilanne sekä parantunut tilanne. Riskiä psyykkisen kuormittuneisuuden kokemiselle vähensivät vähentyneet työn vaatimukset sekä lisääntynyt työn hallinta. Analyyseissa havaitsin myös työstressin ja iän yhdysvaikutuksen yhteyden psyykkisen kuormittuneisuuden kokemiseen. Ikäryhmittäin toteutettujen analyysien perusteella niin huonontunut kuin pysyvä huono tilanne lisäsivät riskiä psyykkiseen kuormittuneisuuteen kaikilla ikäryhmillä. Lisäksi parantunut tilanne lisäsi psyykkisen kuormittuneisuuden kokemisen riskiä yli 40-vuotiailla. Tämän tutkimuksen perusteella saatiin tukea työn vaatimusten, työn hallinnan ja työstressin muutosten yhteydestä psyykkisen kuormittuneisuuden riskiin suomalaisilla kunta-alan työntekijöillä. Erityisen kiinnostava oli tulos siitä, että psyykkisen kuormittuneisuuden riski oli koholla myös silloin, kun työstressi oli väistynyt. Tämä viittaa siihen, että työstressin haitallinen vaikutus voi jatkua pitkään. Lisäksi voidaan todeta työstressin muutoksen ja psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyden olevan mahdollisesti hieman erilainen eri ikäisillä työntekijöillä. Näiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että kunta-alalla olisi tärkeää kiinnittää huomiota työn vaatimusten kohtuullisuuteen, työn hallinnan riittävyyteen sekä näiden suhteen tasapainoon työntekijöiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi