Hoitotyöntekijän täydennyskoulutusaktiivisuus ja ammatillinen kompetenssi perusterveydenhuollossa

Hoitotyön tietopohja laajenee jatkuvasti ja hoitotyöntekijän on ylläpidettävä omaa osaamistaan taatakseen potilaalle ajantasaisen, turvallisen ja tehokkaan hoidon. Täydennyskoulutukseen osallistuminen ja oman osaamisen ylläpito on hoitotyöntekijälle paitsi lakisääteistä, myös eettinen velvollisuus. Perusterveydenhuollon ammattihenkilöistä suurin osa on hoitotyöntekijöitä, joten heidän ammatillinen osaamisensa vaikuttaa myös perusterveydenhuollon toimintaan ja tehokkuuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yhdessä suuressa suomalaisessa perusterveydenhuollon organisaatiossa työskentelevien sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien täydennyskoulutusaktiivisuutta, aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja täydennyskoulutusaktiivisuuden yhteyttä itsearvioituun ammatilliseen kompetenssiin. Tutkimus toteutettiin yhden ryhmän poikkileikkaustutkimuksena. Kaikki tutkimusorganisaation vakituisessa työsuhteessa tai pitkäaikaisena sijaisena tutkimuksen aikana toimineet sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat (N=1971) kutsuttiin osallistumaan tutkimukseen. Aineisto kerättiin elektronisella kyselyllä, joka toimitettiin osallistujille sähköpostitse. Aineiston keräys tapahtui 18.11.–11.12.2019. Taustamuuttujien lisäksi kyselyssä kysyttiin täydennyskoulutukseen osallistumisaktiivisuutta kokonaisina päivinä viimeisen vuoden aikana (alle 1 päivä – yli 10 päivää). Kompetenssia mitattiin Nurse Competence Scale -mittarilla. Tulokset analysoitiin tilastollisesti käyttäen frekvenssejä, ristiintaulukointia ja yksisuuntaista varianssianalyysia. Tutkimukseen osallistui 595 (=n) vastaajaa (vastausprosentti 30%). Täydennyskoulutukseen osallistuttiin aktiivisimmin 2–3 päivää/vuosi. Taustamuuttujista vain toiminta-alalla oli yhteys täydennyskoulutusaktiivisuuteen, psykiatrian puolella työskentelevät osallistuivat keskimääräistä enemmän täydennyskoulutukseen ja terveysasemilla, poliklinikoilla ja sairaaloissa työskentelevät keskimääräistä vähemmän. Täydennyskoulutusaktiivisuuden ja itsearvioidun kokonaiskompetenssin välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Vastaajat, jotka osallistuivat täydennyskoulutukseen korkeintaan yhden päivän vuodessa, arvioivat kompetenssinsa alhaisemmaksi kuin vastaajat, jotka osallistuivat täydennyskoulutukseen neljä – seitsemän päivää tai 10 päivää tai enemmän vuodessa. Täydennyskoulutukseen osallistumisaktiivisuus oli melko alhainen, mutta noudattaa vuoden 2019 yleistä täydennyskoulutusaktiivisuutta (Kuntatyönantajat 2019-tilasto). Hoitotyön johtamisella ja työilmapiirillä on merkittävä vaikutus hoitotyöntekijöiden täydennyskoulutusaktiivisuuteen. Löydetty yhteys työnkuvan ja täydennyskoulutusaktiivisuuden välillä tässä tutkimuksessa voi liittyä organisaation sisäisiin käytäntöihin ja johtamiseen. Täydennyskoulutusaktiivisuuden yhteys kokonaiskompetenssiin noudattaa aiempien tutkimusten ja aiheesta aiemmin tehtyjen tilastojen kanssa samaa linjaa. Tutkimustulokset vahvistavat täydennyskoulutuksen merkitystä hoitotyöntekijän ammatillisen kompetenssin ylläpidossa.Nursing as a discipline and evidence-based practice is constantly evolving. Both law and ethical code determine that it is the duty of a nurse to maintain her professional competence to be able to provide best possible care for her patient. Continuing education is way to maintain professional competence. Also, primary healthcare plays important role in the Finnish health care system and nurses are the biggest staff group in Finnish primary health care. The professional competence of the nurses working in primary health care influence the quality of the primary health services. The aim of this study was to investigate the continuing education activity and background factors that are connected to it and the connection between continuing education activity and self-assessed general competence of the nurses working in big primary health care district in Finland. A cross-sectional single group study design was employed. All nurses working for the healthcare district as a permanent employee or long-term substitute at the time of the study were asked to participate (N=1971). The data were collected using an electronic survey on November 18th – December 11th, 2019. In addition to background variables, nurses were asked how many days they participated in continuing education over the last year (scale:1 day or less–10 days or more). Nurses’ competence was investigated using Nurse Competence Scale. Frequencies, Chi-square tests and one- way analysis of variances were used to analyze data. The response rate was 30, n=595. Nurses participated to continuing education mainly 2-3 days per year. Only background variable that had a significant connection to continuing education activity was the field of work, so that those working in hospitals or health centers participated on the average less in continuing education compared and those working in psychiatry participated on the average more. There exists a significant connection between continuing education activity and self-assessed general competence. Those who participated in continuing education one day or less had significantly lower self-assessed generic competence than those who participated four to seven days or 10 day or more. Continuing education activity of the nurses was quite low but is in line with the general statistic information about the subject. The connection between field of work and continuing education activity is probably an organizational issue related to internal processes and nursing management. The connection between continuing education activity and self-assessed general competence is in line with the previous studies and statistics. Hence, the results of this study strengthen the meaning of continuing education when maintaining nurses’ professional competence